Hurlumhei. Viimeiset paivat Meksikossa ovat sujuneet kovalla tohinalla. Eilisesta paivasta muotoutui varsinainen treenipaiva, alkaen aamun metroruuhkasta. ihmiset rynnivat haran raivolla tupaten taynna olevasta vaunusta tupaten taynna olevalle laiturille, josta ihmiset rynnivat samalla vauhdilla sisaan. Siina tohinassa kylla kevyimmat jaavat jalkoihin, mutta onneksi naille paikallisille naisille ja lapsille on omat osastonsa ruuhkavuoroissa.
Paiva jatkui polvi- ja pumpputreenilla. Kiipeaminen Teotihuacanille, maailman kolmanneksi suurimman pyramidin huipulle 2 500 metrin korkeudessa polvea mukana raahaten kävi korkean sykkkeen treenistä.
Reissussa on ollut todella mukavaa, mutta talla hetkella mikaan ei lammita mielta paremmin kuin ajatus lumisesta ja kylmasta Suomesta, maksapasteijasta, karjalanpiirakoista ja omasta sangysta. Ihana ajatella, etta hikoiltuamme lahestulkoon viisi viikkoa yhteen menoon viimein on vuorossa poskia nipisteleva pakkanen (onhan? ei mitaan loskaa pliis…) ja kylma talviviima. Sita odotellessa Meksiko kiittaa ja kuittaa.
Pipo silmillä 
No pakkanen ja pakkanen… Nyt on oikeesti eilisestä lähtien ollut sää pari astetta plussan puolella ja lumet sulaa!
TykkääTykkää