Vaellus

Hiihtäen Enontekiöstä Äkäslompoloon

Matkaa Enontekiöstä Äkäslompoloon kertyy noin 110 kilometriä, joista osa umpihangessa.

En ole aikaisemmin hiihtänyt 110 kilometriä rinkka selässä. Itse asiassa en ole aikaisemmin ylipäätään hiihtänyt rinkka selässä. Itse asiassa en ole koskaan elämässäni hiihtänyt kerralla 15 kilometriä pidempää matkaa.

En ennen viime viikkoa. Jälkikäteen on helppo todeta , että reissu oli hieno, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin matkalla oli kyllä useampia sellaisia etappeja joissa meinasi usko loppua.

Tunturien ylitykset, umpihankiosuudet (ja myös näiden kahden yhdistelmät) jäivät kukin vuorollaan onnillisesti taakse päivä päivältä, kun matkaa tehtiin Enontekiöstä Äkäslompoloon. Pystymetsästä reissuun lähteminen oli siinä mielessä järkevää, ettei etukäteen osannut edes pelätä, miten rankkaa touhu tulisi paikoitellen olemaan. Sitten kun oltiin paikan päällä, ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin rämpiä eteenpäin.

On ainutlaatuinen ilmiö, että retkeily- ja ulkoilubisneksen paisuessa kuin pullataikina Suomen valtio edelleen ylläpitää maan pohjoisosissa täysin ilmaista mökkiverkostoa valmiiksi hakattuine puineen ja kaasuineen. Järjestelmä nojaa vanhaan periaatteeseen jokamiehenoikeuksista ja on sinällään hieno. Sen ylläpito, mikäli kävijämäärät autiotuvilla kasvavat nykyistä tahtia, tulee tulevaisuudessa kuitenkin olemaan entistä suurempi menoerä. Varsinkin kun jo nyt monien tupien vieraskirjoista saa lukea valituksia siitä, kuinka kämppiä käytetään vastoin niiden käyttötarkoitusta useampien öiden asumiseen – sanalla sanoen ilmaiseen mökkeilyyn. Myös puiden ja kaasujen säästeliäs käyttö tuntuu olevan monelle tuntematon käsite. Roskia löytyy niin kamiinoiden tuhkaluukuista kuin kompostivessoistakin. Tämä kehityssuunta hankaloittaa systeemin oikeuttamista ja harmittaa retkeilijää – sillä pelkona on, että meilläkin pian siirrytään, kuten Ruotsissa ja Norjassa on jo tehty, maksulliseen järjestelmään.

Hiihtokuntamme koittikin keksiä ongelmaan patenttiratkaisua. Nykyinen systeemihän on tietysti retkeilijän kannalta paras, mutta mietintöjen lähtökohtana olivat juuri tulevaisuuden potentiaaliset muutospaineet. Emme keksineet mitään toimivaa ratkaisua. Jos puistoon olisi pääsymaksu, se olisi iso suunnanmuutos kansallispuistojen ideologis-poliittisessa pohjassa, jonka mukaan puistot ovat suomalaisten yhteistä omaisuutta ja siten periaatteessa rajoituksetta kaikkien käytössä. Vapaaehtoisella kämppien käyttömaksuilla tuskin päästäisi merkittäviin tuloksiin. Varaustuvat pakottavat suunnittelemaan reitin etukäteen. Mikä ratkaisuksi?

Se jäänee seuraavan vaelluksen pähkinäksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s