Alkuperäinen teksti vuodelta 2007:
”En tiennyt, että pelkästään kävelemällä voi saada itsensä näin kipeäksi. Joka paikkaa kolottaa, särkee, kääntää, kiskoo, vääntää ja jomottaa. Mutta se on pieni hinta siitä, että viikkoon ei ole tarvinnut miettiä muuta kuin seuraavan tunturin ylitystä ja mahdollisesti joitakin pidemmän tähtäimen asioita kuten illan ruokavalintaa.
Vaelsimme 120 kilometriä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Aloitimme reitin Raja-Joosepista, josta kiersimme Sokostin ja Luirojärven kautta Paratiisikurulle, päättäen viikon Kiilopäälle. Reitti oli hieman vähemmän liikennöity kuin suosituimmat reitit puistossa. Ja maisemat upeita.
Seuraavaksi Kreikkaan. Tavoitteena huiputtaa Olympus-vuori.”
Kuvat reissulta lisätty 2018:
Bussi Murmanskiin Ivalosta.
Bussi tiputtaa kyydistä Raja-Joosepissa, juuri ennen rajaa. Siitä pääsee suoraan vaellusreitille.
Ensin on ylitettävä Luttojoki. Sen yli menee silta Lutonsillan laavun kohdalla.
Maasto kohti Alemman Kiertämäjärven taukopaikkaa oli kaunista kangasmaisemaa.
Tämä kuva on muistaakseni Alemman Kiertämäjärven tulipaikalta. Aivan varma en ole.
Anterinjoki.
Anterinmukan autiotupa on Keskon aikoinaan rakentama, ja siellä on myös rantasauna.
Matkalla kohti Sokostia.
Ylös, ylös.
Melkein huipulla.
Maisemia Sokostin huipulta.
Jes! Itä-Lapin katolla.
Matkalla alas Sokostilta.
Yövyimme huiputuksen jälkeen Luirojärvellä, mistä jatkoimme kohti Paratiisikurua.
Paratiisikurulla, jos jollain, on nimi kohdallaan!
Tässä vaiheessa silloin hankitut uudet vaelluskengät kostautuivat.
Aina on aikaa myös letuille.
120 kilometrin jälkeen nämä Kiilopään kyltit jo vähän hymyilyttivät!
Pipo silmillä 