Teksti ja kuvat: Laura Wirtavuori
Lue myös edellinen juttu:Lauran vieraskynä: Iran – vapaalaskijan yritys kokea koko maa kahdessa viikossa
Itselle matkan järjestäminen Iraniin oli hieman haastavaa, sillä en ole tottunut travelleri. Tässä siis kootut vinkit sinulle, joka kaipaat tietoa tiivistetyssä paketissa. Tärkeintä on, että otat paljon käteistä mukaan, kortit ei toimi (koska pakotteet). Paikallisella kortilla voi maksaa käytännössä missä vain. Kaikki muut asiat järjestyvät kyllä.
Dasht-e-Lut Kalouts
Iranin viisumi
Viisumia kannattaa hakea hyvissä ajoin etukäteen, että ei tule hoppu. Vaihtoehtoja on kolme: Iranin suurlähetystö Helsingissä, viisumikoodi etukäteen ja viisumi kentältä, tai viisumi kokonaan kentältä. Me täytimme tietomme oppaillemme, jotka hommasivat viisumikoodin, jolla saimme viisumin saapuessamme suhteellisen helposti, maksua vastaan: 75e, käteisellä. Tämä viisumi tulee mailiin. Saimme kuitenkin nämä viisumikoodilappuset jo etukäteen, ja oli hyvä, että tulostimme niitä muutaman mukaamme. Jotkin hotellit halusivat nähdä ne. Kannattanee myös tulostaa passikopiot mukaan.
Viisumia varten vaaditaan voimassa oleva matkavakuutus, mistä tarvitaan vakuutusyhtiöltä todistus. Se ei riittänyt, että todistuksessa lukee “voimassa kaikkialla maailmassa”, piti erikseen lukea, että voimassa Iranissa. Tämän saa soittamalla omalle vakuutusyhtiölleen ja pyytämällä.
Maahan saapumisesta ei jää mitään jälkeä passiin. Jos kuitenkin haluat mennä matkan jälkeen USA:han, niin ESTA hakemuksessa kysytään Iranissa käymisestä. Jos ei halua valehdella, niin prosessi on kallis ja ennen kaikkea ärsyttävä, mutta onnistuu.
Raha ja maksaminen Iranissa
Kannattaa varata euroja tai dollareita mukaan. Oppaille pystyi maksamaan euroissa, mutta muuten piti olla paikallista, ja sitä saa vain euroja tai dollareita vastaan. Meille kerrottiin heti kättelyssä, että netistä katsomamme virallinen vaihtokurssi ei pidä paikkaansa. Yksi euro oli noin 130 000 rialia, eli noin 13 000 tomania, toinen tapa ilmaista paikallinen raha. Kun lähdimme pois, yksi euro oli 150 000 rialia, todennäköisesti Iranin ja USA:n entisestään kiristyneiden suhteiden vuoksi.
Siitä huolimatta, että rahaa ei pystynyt vaihtamaan ennen maahan saapumista, eivätkä pankkikortit toimineet, ei vaihtaminen ihan yksinkertaista ollut. Monet rahaa vaihtavat kojut olivat sulkeneet, koska kurssi heilahtelee niin paljon, että toiminta oli muuttunut kannattamattomaksi. Ilmeisesti vaihtopaikkoja olisi kuitenkin ollut, me vain emme sattuneet näkemään yhtään lentokenttää lukuunottamatta. Poistuessamme maasta hostellimme, joka mainosti vaihtavansa rahaa, ei enää siihen suostunut juuri kurssiheilahtelun vuoksi. Pankeissa ei kuulemma kannata vaihtaa, koska ne käyttävät virallista kurssia, joka on paljon huonompi, kuin todellinen kurssi. Me päädyimme antamaan oppaillemme euroja, ja he antoivat meille pankkikortin ja käteistä. Jos menisin uudestaan, ottaisin Mah cardin (https://www.mahcard.com/).
Monissa nähtävyyksissä oli eri hinnat paikallisille ja turisteille. Hinnat olivat selvästi nousseet Lonely Planetissa annetuista, mutta varmaan vaihtokurssikin oli muuttunut. Taksimatkat olivat pari euroa, sisäiset bussit ja junat joitain kymppejä, majoitukset kympistä kolmeen. Oppaat olivat reissumme ylivoimaisesti kallein osa, jos ostamiamme mattoja ei oteta huomioon.
Puhelin
Sim kortteja olisi ilmeisesti saanut lentokentältä. Meille oppaamme hommasi oman. Länsimaisen simin toiminta saattaa olla vähän niin ja näin, meillä ei ollenkaan.
Some
Toimii! Facebookkia ja Spotifyita varten tarvitsee VPN:n. Siltä varalta että valtio päättää sulkea yhteyksiä VPN voi muutenkin olla hyvä idea. Meillä oli NordVPN, eikä sen kanssa ollut ongelmia.
Matkan suunnittelu
Suurin ongelma matkallamme oli ajan puute: Iran on valtava, eikä kaksi viikkoa riitä yhtään mihinkään. Iranissa järjestetään paljon erilaisia pakettimatkoja, räätälöityinä eri makuihin. Tällainen voi olla hyvä vaihtoehto, jos haluaa optimoida vähäistä aikaa tai päästä helpolla. Jos haluaa kuitenkin kohdata enemmän paikallisia ja päästä hieman halvemmalla, ja on valmis näkemään enemmän vaivaa, onnistuu myös täysin omatoiminen matka. Suosittelisin kuitenkin, että jos aavikolle haluaa, niin jo turvallisuussyistä kannattaa ottaa opas. Meidät aavikolle vei Arman Shakeri, ja kävi ilmi että myös mukava mattokauppiaamme Mehdi Ghazvinian vetää retkiä.
Oppaamme Arman ja me, taustalla Armanin auto.
Asuminen
Dizinin keskuksessa asuimme Gajereh resortissa (maailman ihanin kissa pihalla), josta ajoimme kolmen kilometrin matkan keskukseen. Hotellilta olisi mennyt myös bussi. Itse Dizinin keskuksesta löytyy hotelli, ja Velayat Rud-nimisestä kylästä lisää majoitusvaihtoehtoja. Seuraamme laskemaan liittynyt sveitsiläinen asui mukavan oloisessa Joyja hostellissa, josta paikan pitäjä ajoi hänet päivittäin mäkeen ja laittoi iltaisin ruokaa.
Darbandsarin ja Shemshakin puolella solaa asuimme Meygun hotellissa, noin kymmenen kilometriä Darbandsarin keskuksesta. Lähempänäkin olisi ollut vaihtoehtoja, ainakin Shemshakin kylässä.
Majoitusvaihtoehtoja löytyi kyllä, mutta en kertaakaan onnistunut varaamaan suoraa sivuilta: käytin sähköpostia ja Instagramia.
Aamiaisella Kohan Hostellissa Yazdissa.
Liikkuminen
Liikuimme paljon oppaidemme kyydissä, mikä tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Taksikuskien ajotyyli ja autot eivät välttämättä vastanneet länsimaista käsitystä turvallisuudesta. Isompia takseja suksien kanssa liikkumiseen voi olla vaikea löytää, mutta hostelliltamme onnistui. Lisäksi liikuimme taksilla, hinta sovittiin aina etukäteen, ja tiesimme maksavamme jatkuvasti tuplasti sen mitä pitäisi. Snapp-niminen appi on paikallinen Uber. Tehranissa on metro. Lisäksi liikuimme junalla, liput saimme https://iranrail.net/ ja bussilla, liput ostimme https://1stquest.com/. Myös erilaiset matkanjärjestäjät voivat järjestää juna- ja bussilippuja. Junaliput kannattaa ostaa etukäteen, jos haluaa olla varma kyytiin mahtumisesta. Bussilippuja puolestaan saa myös bussiasemilta.
Kermanin juna-asema.
Pukukoodi Iranissa
Mitä pukea päälleen oli ainakin naisena suurin kysymys ennen lähtöä. Huivi on pakollinen paikoissa, joissa saattaa olla poliiseja, eli kaikkialla paitsi luonnossa tai sisällä kodeissa. Kannattaa olla sellainen huivi joka pysyy päässä, eikä ole liian kuuma. Toinen vaatimus on pepun peittäminen, mihin toimii vaikka vähän pidempi villapaita tai tunika. Minulla oli löysät farkut, mutta näin myös pillifarkkuja. Olimme talvella, mutta ilmeisesti pitkät lahkeet ovat jonkinlainen pakko, mutta hihojen ei tarvitse olla täysimittaiset.
Hieman liioitellun peittävästi ja mustasti, mutta hei, olen turisti! Kuva: Jesse Hagman.
Ruoka ja juoma
Ruoka oli hyvää, mutta maassa voisi olla vaikea löytää vegaanista tai edes vegetaarista vaihtoehtoa ravintoloista, puhumattakaan gluteenittomasta.
Alkoholi on kielletty ja kahvia löytyy huonosti. Kraanavettä voi juoda.
Dizi.
Random
Voi olla hyvä idea kantaa vessapaperia mukana. Kellonajassa Iran on puolitoista tuntia edellä, mutta vuosi siellä on 1398. Tämä on hyvä huomioida ennen kuin hämmentyy museoiden teksteistä, joissa vaikkapa maalausten vuodet ilmoitetaan paikallisessa ajassa. Viikonloppu on torstai – perjantai, ja erityisesti perjantai saattaa vaikuttaa aukioloaikoihin.
Lisää materiaalia
Lonely Planet – löytyy ihan Akateemisesta kirjakaupasta
Travestyle blogi – https://www.travestyle.com/ – loputtomasti ideoita ja neuvoja
Hi Tehran Hostellin blogi – https://www.hitehranhostel.com/blog/
Culture Trip blogit – https://theculturetrip.com/asia/iran/
Ski of Persia – https://skiofpersia.com/en/ – laskemiseen
Fabian Lentschin Instagram – https://www.instagram.com/fabian_lentsch/?hl=si – asuu ja seikkailee vuoden Iranissa
Saa laittaa viestiä ja kysellä lisää vaikka Instassa, @wirtavuori
Pipo silmillä 