Vapaalasku

Arctic Lights eli Antti Autin #thirtysomething -elokuva ja ajatuksia Vapaalaskufestivaalin jälkeen

Kiitos taas vuoden seurapiiritapahtumasta Vapaalaskufestivaalit ja Muukkonen & co!

Erityisesti illasta jäi pureksittavaksi Antti Autista kertova Arctic Lights -dokumentti, joka oli rehellisyydessään todella puhutteleva. Syvä kumarrus elokuvan tekijöille rohkeudesta tehdä erilainen elokuva.

Elokuvan teemat ovat viime aikoina ovat mietityttäneet itseänikin. Mikä on riittävä suoritus vuorilla, että voi olla tyytyväinen itseensä? Miksi niitä pitäisi edes kutsua suorituksiksi? Entä jos keli ei ole hyvä? Minkä jälkeen voi lähteä kotiin vuorilta hyvillä mielin? Mikä ihme se on, joka ajaa aina laskemaan sitä seuraavaa linjaa?

Toki kansainvälisellä taholla laskevalle tähdelle paineet ja draivi ovat aivan toista luokkaa – kyse on myös leipätyöstä. Mutta yhtä kaikki, päänsisäistä kamppailua se on monen tavallisemmankin vapaalaskijan elämä. 

En itse esimerkiksi pitänyt sapattivapaavuoteni aikana juurikaan välipäiviä, koska koko ajan oli takaraivossa sellainen ajatus, että jotain jää muuten laskematta, että jotain menee ohi. Mutta fakta on, että fysiikka ei tämän ikäisenä enää kestä samanlaista remuamista kuin aikaisemmin.

Arctic Lights tuntuikin olevan eräänlainen Antti Autin #thirtysomething -elokuva, ja sellaisenaan erittäin tervetullut keskellä laskumaailmaa, joka paukuttaa hengästyttävällä tahdilla uutta, jyrkempää ja isompaa linjaa joka syksy.

Laskemista vai somettamista?

Skiexpo- (tai nykyään GoExpo-) -viikonloppu vapaalaskutapahtumineen on ollut aina perinteinen askelmerkki, jonka jälkeen ajatukset saa aivan täysillä suunnata seuraavaan talveen. Yksi ajatus eilen elokuvia katsellessani nousi erityisesti yli muiden: haluan tänä talvena ensisijaisesti laskea, enkä kuvata. Rakastan laskemista ja siksi useimmiten parhaista päivistä tai parhailta reissuilta ei ole kovin paljoa kuvamateriaalia, koska  kameran kanssa puljaaminen lakkaa kiinnostamasta, kun mennään ohi 40-asteen tai 3000 korkeusmetrin. Se ei vain enää tunnu olennaiselta. 

Nyt ajatukset ensi talven suhteen on, että  haluan tehdä enemmän sitä, mikä tekee onnelliseksi (laskeminen) ja vähemmän sitä, mikä stressaa (somettaminen). 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s