Vapaalasku

Pyhätunturin kaamosfestivaali: vapaalaskua, valokuvausta ja joogaa

Yhteistyössä Pyhätunturi

Usein Lapista palattuani katson otettuja valokuvia ja mietin, että näytänpä minä niissä onnelliselta. Pohjoisen kuvista huokuva fiilis on jotain erilaista, kuin missään muissa matkakuvissa.

Niissä on iso ero verrattuna kuviin, joita minusta on otettu vaikkapa vapaalaskureissuilla Alpeille. Vuorilta otetuissa kuvissa näytän useimmitin siltä, mikä on olokin: pelottaa niin että polvet tutisevat. Ne ovat minulle aivan eri tavalla stressaavia reissuja; useimmiten sitä haluaa lyhyessä ajassa löytää mahdollisimman hyviä laskuja, lumenpuute stressaa, lomapäivien kuluminen stressaa.

Lapissa – yleensä Pyhätunturilla – kaikki on toisin. Ei ole suorituspaineita, ei ole pelottavia kuruja, ei ole (ainakaan kovin suurta) lumivyöryvaaraa. On vain tunturi, maisema, jonka metsäinen peitto jatkuu horisonttiin saakka. Metsä, jonka hiljaisuus humisee korvissa, lumi, joka narskuu monojen alla, ilma, joka tuoksuu nenässä havuilta.

Kai rauhallinen oloni johtuu siitä, että tunnen sen maiseman läpikotaisin. Tiedän, mistä lumi koostuu, ymmärrän, miten säätilat muuttuvat. Voin katsoa netistä, onko autiotuvassa kaasuliesi. Tiedän, että Pyhätunturin K-kaupasta saa laktoositonta rahkaa. Tiedän, että pärjään siellä. Pieniä asioita, mutta ne muodostavat kokonaisuuden, joka tekee minut onnelliseksi.

Olen luonteeltani seikkailija, ja minulla on pohjaton jano pois mukavuusalueeltani. Se on syy, miksi päädyn välillä paikkoihin, jotka stressaavat. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en vaihtaisi niitä kokemuksia pois ja aion metsästää niitä jatkossakin. Mutta kuluneiden vajaan 33 vuoden jälkeen olen oppinut hyväksymään, että tarvitsen välillä toistakin puolta: hetkiä, jolloin mieleni lepää. Siispä, kun kutsu Pyhän kaamosfestivaalille kävi, ei tarvinnut miettiä kahta kertaa.

Kaamosfestivaali ei ole musiikkifestivaali, mitä jouduin monille korjaamaan ennen lähtöäni. Se on hyvän olon ja mielen festivaali, jossa voi valita runsaasta valikoimasta joogaa, erilaisia rentoutusharjoituksia ja luentoja. Tarjonta on niin runsas, että itse jopa unohdin mennä yhteen sessioon, johon olin ilmoittaunut (anteeksi!)

Viikonlopun suosikeiksi omalla kohdallani kohosivat yin-jooga sekä Harri Tarvaisen valokuvatyöpaja. Rauhallinen yin-jooga tasapainotti viikonlopun muuta hulinaa ja jäin miettimään, että tarvitsisin varmasti jotain sen tapaista arjessanikin. Valokuvatyöpaja puolestaan – noh, tarvitseeko sitä edes selittää? Rakastan kaikkea valokuvaamiseen liittyvää, oli se sitten keskustelua, opiskelua tai teknistä detaljeerausta.

Harri kertoili työpajan aluksi omista periaatteistaan, ja antoi vinkkejä kuvien ottamiseen. Varsinaisten vinkkien ohella inspiroivaa oli Harrista huokuva tasapaino omaan ammattiinsa nähden. Hän tuntui tiedostavan omat vahvuutensa valokuvaajana ja osaa rakentaa sen päälle.

Tämä zen on omalla kohdallani kaukana. Jos olen luvannut ottaa joitakin kuvia, menen nopeasti panikkiin, jos homma ei ota luistaakseen. Sähellän ja häslään, ja paniikki sen kuin kasvaa. Jos saan onnistuneen ruudun, heilun hetken aikaa onneni kukkuloilla kunnes havahdun todellisuuteen: ei se ollutkaan niin hyvä, ja sitäpaitsi otin sen vahingossa. Vastedes aion muistella Pyhän valokuvaustyöpajaa näinä hetkinä. Tärkeintä on fiilis. Tee omaa juttuasi, kyllä siitä hyvä tulee.

Matkalla tunturiin hymyilyttää jo!

Olen viime aikoina kaivannut perinteistä hiihtoa jostain syystä. No, eikai siinä muuta kun kaivamaan pertsasuksia naftaliinista. Arvaatkaa, olenko putsannut voiteita..

Kaamosfestivaaleilla suurin huoleni oli, miten ehdin tehdä kaiken sen kivan, mitä ohjelmassa oli tarjolla ja vielä laskeakin. Ei hätää, onneksi ohjelmassa oli myös ohjattuja laskuretkiä 🙂

Perjantai-iltana ravintola Wurst laittoi pystyyn pop-up ravintolan Tajukankaan jääputoukselle.

Jälkiruoaksi annos pohjoista tähtitaivasta.

Ja sitten se viikonloppu vasta alkoi! Lauantaina löydettiin Jacksonilta pikkuriikkisen pehmeää lunta. Kuvassa Miia

Käytiin valokuvatyöpajassa.

…ja joogassa.

Ainiin, syötiinkin vielä. Hotelli Pyhätunturin yhteyteen avattiin uusi Colorado-ravintola, joka on kenties monelle tuttu Rukalta ja Leviltä. Sieltä saa avokado-vegeburgerin gluteenittomana!

Sunnuntaina lähdimme retkelle Pyhä-Luoston kansallispuiston maisemiin. Maisema Isokurulle auringonnousun aikaan.

Karhunjuomalammen päivätuvalla keittelimme tomaatti-vuohenjuustokeittoa lounaaksi. Tässä kiehuu vesi jallutotia varten.

Ei värillä väliä, kunhan se on pinkki!

Pyhällä on ollut viime aikoina tuulista, mutta sunnuntaiksi keli onneksi hieman lauhtui. Takkia ei silti tarvinnut ottaa pois edes ylöspäin skinnatessa. Kuvat: Miia Alapeteri

Kaamosfestivaalin videopäiväkirjat

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Yhteistyössä:

Pyhätunturi, Halti, Extrem skis, Poc, Petzl, Jetboil, Millet, Morakniv, Superyellow Headwear, Mons Royale, Suunto

2 kommenttia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s