Valhallan kartanossa koitettiin kuluneella viikolla pitää hännät pystyssä ja liput salossa. Siitä huolimatta, epätoivo alkoi jäytää takaraivossa. Entä jos lunta ei enää tule? Multa paistoi rinteiden läpi ja offarit alle 2000 metrissä olivat loskaa. Tässäkö se oli? Kauan odotettu kausi (tai pari kuukautta) Alpeilla. Mökin terassilla oli bikinikelit eikä mäessä tarvinnut takkia. Kestine-kuurin aloituksessa tuli jälleen uusi ennätys, tammikuu.
Gerlossteinin monohississä ei tullut alkuviikosta kylmä.
Lopulta sääennusteissa alkoi näkyä Atlantilta tähän suuntaan vyöryvä matalapaine. Kyllä, se osuu tänne! Lunta tuli, ja millaista lunta! Höyhenenkevyttä amerikan puuteria, tai japanin, no kuitenkin, joka puolella ja paljon!
Spieljochissa on ollut melkeinpä Zillertalin parhaat pohjat. Sinne siis. Ekana päivänä unohtui evästaukokin, kunnes kahden jälkeen iltapäivällä oli pakko pysähtyä siksi aikaa, että ehti hotkaista eväsleivät nassuun. Ja sitten taas menoksi. Pieni klippi laskuista löytyy täältä.
Tokana päivänä mentiin sama homma uudestaan, vanhoista jäljistä ei ollut enää tietoakaan. Voi juku!
Spieljochilla löytyy tosi hyviä hissioffareita. Koko kahden gondolin välissä oleva metsä on käytännössä hyvää laskettavaa. Ei kannata antaa harjanteelle pystytetyn aidan hämätä; sen tarkoitus on kenties vain säästää työntekijöillekin jotain laskettavaa. Aidasta pääsee parista kohtaa ali, se on sallittua ja vallitseva tapa. Kuvassa tyylinäyte.
Eilen lauantaina pakenimme viikonloppusotureita randoretkelle. Reittivalinta lähti Geolsin Panoramabahnilta ensin laskulla alas bowlin pohjalle ja sieltä kohti Metzenjochia. Lumikuopan kaivamisessa kesti kauemmin kuin aiemmin, sillä Metzenjochin pohjoisrinteellä oli noin kahden metrin lumipakka. Myönteisten analyysitulosten jälkeen nousimme kurua pitkin ylös, samaa rataa kuin laskukin tulisi olemaan. Kurussa oli paljon lunta ja nouseminen sitä ylös oli ehdottomasti reitin vaikein pätkä. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun kiipesin noin jyrkässä kurussa, mutta ylös päästiin! Oli mahtava fiilis, kun eka kertaa pääsi kurkkaamaan harjanteen yli. Aurinko paistoi toiselta puolen silmään ja luminen terävä harjanne kaartui molempiin suuntiin.
Kurun loppupätkää ei enää päässyt skinnaten.
Maisemat harjanteen toiselle puolen olivat upeat. Taustalla Kreuzjochin kappeli.
Maisemat idän suuntaan harjanteelta.
Lasku oli kiva ja pitkä ja lumi hyvää. Laskimme bowlin pohjalle ja nousimme metsätietä pitkin Arzjochsesselbahnin ala-asemalle. Viimeiseen hissiin tuli vähän kiire: kellotimme 15 minuuttia 130 metrin vertikaalinousuun kilometrin matkalla.
Suunnon träkki reitistä. Pinkit laskuja, muut nousua. Kuten lopun punaisesta raidasta näkyy, loppunousu tultiin aika vauhtia.
Pipo silmillä 
Moikka! Miten päädyitte tässä tapauksessa siihen, kurun nouseminen on riskirajojenne sisällä? Mietin vaan, kun kyseisenä päivänä oli kuitenkin vahvan kolmosen vyöryvaara, juuri nuo aspektit merkittyinä ruusuun vaarallisimmiksi ja vanha lumipakka muutenkin huomattavan sketsissä kunnossa. Lisäksi tonne joutuu nousemaan niin että kaikki ryhmän jäsenet on altistuneina vaaralle.
Vaikka lumikuopan kaivaisi samalle seinälle niin ei siitä saa luotettavaa kuvaa kokonaistilanteesta ja ne voi olla siinä mielessä todella petollisia että niiden käyttäminen ”go” päätöksen tukemiseksi tai tekemiseksi voi olla vaarallista. Uuden lumen vaarallisuutta pystyy silmämääräisesti arvioimaan, mutta vanhasta vaarallisesta kerroksesta on todella vaikea sanoa mitään…
Jos tunkee nuo kaikki em. muuttujat johonkin edistyneempään riskinhallintakaavaan, esimerkiks Munterin 3×3 filteriin tai reduktionsmethodiin, joita vuoristo-oppaat käyttävät, niin ”go” päätöksen tekeminen vaikuttaa itselleni todella vaikealta.
terkkuja, Juho
TykkääTykkää
Kiitos hyvästä kysymyksestä, jota mekin pohdimme vielä jälkikäteenkin, erityisesti kuultuamme tuon päivän kamalat uutiset. Puoltavina tekijöinä oli se, että tuolloin kakkosen ja kolmosen raja oli alueella nostettu 2300 metriin, jonka alapuolelle reitti jäi. Tämän lisäksi sitten toki teimme noita mainitsemiani havaintoja sekä uudesta että vanhasta lumesta vielä paikan päällä.
TykkääTykkää
Milja hei, eihän toi vika nousu oo ku 130m..? 260m/15min on nimittäin jo älyttömän kova vauhti lumilautakengillä/splitillä, vrt naisten vauhti skimo maailmancupissa reilu 300m/15minsaa. Nojoo, ei ne numerot oo niin tärkeitä sinänsä, mut jottei vaan tuu aliarvioitua aikaa jollekki reitille ja mee myöhäseks sen takia..
TykkääTykkää
Joo, niinpä onkin! Kiitos huomiosta, korjaan tekstiin. Ei juu ihan tollasta vauhtia päästä kyllä, mutta kyllä tostakin oikeastakin luvusta näköjään tulee se 520 m/h. Ilmankos vähän hapotti 🙂
TykkääTykkää