Vuosi 2008 alkoi matkailuhenkisella tasolla vauhdikkaasti, mutta kirjaimellisesti viime paivien matkanteon vauhtia ei voi juuri kehua.
Vietimme uuden vuoden aattoa mekongilaisen perheen luona syoden omalta laiturilta pyydettya kalaa ja etanoita. Harmi kyllä, kuulostaa paremmalta kuin mitä se oli. Parasta illassa oli perheen itse valmistama, muovipullosta tarjoiltu riisiviina, jota he ystavallisesti tarjosivat lansimaalaisille vierailleen. Itse vietnamilaiset eivat ilmeisesti juuri uudestavuodesta perusta, olimme nimittain elainkunnan lisaksi ainoat hereillaolijat keskiyon aikaan. Silloin kuuntelimme moskiittoverkon alla suiston aania ja laskimme seinilla vilistavia liskoja.
Lahdettyamme saarelta olemme tehneet kilometreissa varsin lyhytta matkaa Kambodzhan rajalle ja sielta edelleen Phnom Penhiin melko kauan. Tarkemmin, kaksi paivaa. Matkaa on tehty bussilla, minibussilla, polkupyorariksalla, mopon pakkarilla, lossilla, jokiveneella, toisella jokiveneella, kolmannella jokiveneella, viela yhdella minibussilla…
Viimein paasimme perille tanne Kamodzhan paakaupunkiin, joka yllatti minut taydellisesti. Meidat otti vastaan reppureissaajien kansoittama suhteellisen kliinisen oloinen kaupunki, varsinainen times square. Rahana täällä kelpaavat dollareiden lisäksi dongit, rielit ja bahtit. Paaasia on, etta seteleita on iso tukku! Kolikoita täällä ei käytetä.
Pipo silmillä 