Matkat Vapaalasku Yleinen

La Clusaz ja muut pienet keskukset Chamonix’n lähellä

Kiertelimme toissa viikolla pieniä hiihtokeskuksia Chamonix’n lähellä – toiveissamme välttää pahimmat ruuhkat ja löytää paikkoja, joissa löytyisi jotakin laskettavaa vielä aamun ensimmäisen gondolin jälkeen.

 

Megève – fiini kylä, kotoinen mäki

Megève on Alppien mittakaavassa keskikokoinen keskus Chamonix’n laaksosta lounaaseen kohti Albertvilleä.

Megèvessä on iso kylä, jossa turkiksia näkyi katukuvassa melko lailla. Itse kylä on aika ”posh”, mutta mäessä sitä ei huomannut kuin rinneravintolassa, jossa samppanjalista oli pääruokalistaa pidempi.

Löysimme Megèvestä lumisateisena päivänä Côte 2000 -hissin lähettyviltä mukavaa metsälaskua, ja vaikka olimme mäessä vasta yhdentoista maissa aamupäivällä, tilaa laskea oli kohtuullisesti.

Täältä ravintolasta olisi saanut melko kallista samppanjaa.

Samppanjan sijaan tilasin kanaa.

Katri ja minä kävelemässä ulos Rochebrune-hissiltä. Kuva: Tuomas Kaira

La Giettazin tappajasompa ja mainiot metsäpätkät

La Giettazin pieneen keskukseen kavutaan Megèven ohi ylöspäin kiemurtelevaa tietä. Siellä ei ole laisinkaan gondolia, vain pelkkiä tuolihissejä, sekä yksi sompa. Se on metallivartinen pitkä sompa, joka nykäisee aikusenkin kaksi kertaa useamman kymmenen senttiä ilmaan, joten beware!

Osuimme La Giettaziin aamupäivän aurinkoon, ja keskuksen hisseiltä löytyi mukavasti pöllytettävää, tosin joidenkin reittien exitit olivat hieman monimutkaisia.

Le coq français. Näin komea kukko löytyi La Giettazin ala-asemalta.

Päivä oli upea, pumpulipilvet leijuivat harjanteiden päällä.

Ja laskettavaakin löytyi! Tämä pätkä oli tosin hieman liian loiva. Kuva: Lauri Kiiski

Saint Gervaisin kuruparatiisi eikä ketään missään

Saint Gervais on kai oikeastaan osa Megèven hiihtokeskusta, mutta eri alue, kuin se missä olimme ensimmäisenä päivänä. Tykästyin tähän paikkaan kenties kaikista eniten: löysimme toiseksi ylimmältä hissiltä aivan uskomattoman kuruparatiisin, jossa kukaan ei ollut ennen puolta päivää ehtinyt vielä laskea.

Suoraan kurujen yläpuolelta löytyi myös ihana, pikkuruinen ravintola, jossa tilasimme karahvillisen punaviiniä. Minä söin lautasellinen maistuvaa tartiflettiä.

Tube tykittämässä alas eräästä kurusta.

Minä päivän viimeisellä etapilla, jonne päästiin laskemaan suoraan rinneravintolasta. Kuva: Tuomas Kaira

La Clusaz ja yksi niistä päivistä

Olette varmasti nähneet One of those days -laskuleffoja? Ainankin jonkun osista 1, 2 tai 3. Pelkästään siinä on syy käydä tutustumassa La Clusazin hiihtokeskukseen, jossa nämä Candide Thovexin uskomattomat pätkät on kuvattu.

La Clusazissa olimme aurinkoisena päivänä, jolloin lumisateesta oli kulunut jo tovi. Hissien ympäristöt olivat melko koluttuja, mutta pienellä haikkaamisella saimme pari käännöstä pehmeää. Sen jälkeen siirryimme viinikarahvin äärelle ravintolaan, jonka voi bongata One of those days 2:n loppukohtauksesta, jossa Thovex laskee kyseisen ravintolan terassin läpi.

La Clusazista löytyi nimikkokyltti. Yritin mahtua ceen sisään. Kuva: Tuomas Kaira

Ilmeestä päätelleen hauskaa oli. Kuva: Tuomas Kaira.

Tämä koskematon pätkä oli aikamoisen umpihankihaikin takana. Mulla oli splitti, mutta ei tietenkään skinejä ja sauvoja mukana. Ei kun lauta kainaloon. Kuva: Lauri Kiiski

Vallorcinessa on lääniä

Vaihdoimme loppuviikosta majoitusta Chamonix’n kylään. Runsauden keskellä oli vaikea päättää, mihin suunnata laskemaan, mutta päädyimme lopulta Vallorcinen keskukseen, joka on ns. viimeinen Chamonix’n laakson keskus ennen Sveitsin rajaa.

Laskijasta nähtynä kaikkein oikeinpuolimmaiselta hissiltä alkavat mielettömät maastot, jossa pienellä haikilla on saavutettavissa mainioita kuruja, jyrkkää kenttää ja harvaa metsikköä. Ainoa miinuspuoli siinä on, että sieltä on kuljettava takaisin hissille poikkaria pitkin, joka on lautaijalle aika vaivalloinen.

Vallorcineen haluan ehdottomasti tulla uudestaan tuoreemmilla lumilla!

Katri kiipeämässä hissiltä kohti päivän laskuja. Taustalla näkyvä harjanne oli aikamoisella nuudelilla, mutta pidempää löysimme vielä omaakin laskettavaa.

 

Varusteyhteistyössä: Ortovox, Mons Royale, Halti, Poc, Millet

3 kommenttia

  1. Tost saa nopeempii kiekkoi ku lähtee vaan laskee hissiltä ja travee sen rinteessä olevan pikkunousunn jälkeen vissiin ekalta tolpalta, ei liian tiukasti, koska menee vähän cliffin päälle, siel on semmonen bowli mitä yläkautta menevät ei saavuta, just sen cliffin takii. Sit vaan laskee sen hissille palaavan traven yli ja pujahtaa semmosen kapean vesiputouskurun ohi laskijan oikeelle (täs on yläbowlii vastaava siivu) ja laskee sinne patojärvelle asti. Siit skinnaa välppäyksineen vartissa tuolihissille. Yläreitillä tietty mahdollisesti kuivempi lumi. Jos taas haikkaa tuolt yläreittii ja travee sinne laskijan oikealla, mut Vallorcinen puolella olevaan pieneen solaan, saa tosi nätin 1000m laskun Trienteen (?). Sielt on kyl vähän haastavaa tulla veke..Sveitsiläisil on niin hienot bemarit ettei ne ota hikisii laskijoita kyytiin.. Sit taas Vallorcinesta alhaalta katottuna sielt oikeenpuolimmaiselta napilta saa kans ihan mojovan 800m siivun radanvarteen, 10 minsan luisuttelu/potkuttelu hissille. Kiertää sen huipun hissiltä noustessa vasemman kautta, oikeenkautta nopeempi ja iisimpi, mut joutuu suojelualueelle.. Noinniinku jos meet uudestaan 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s