Matkat Sapattivapaa

Panama City ei yllä suosikkilistalle

Panama Cityn ja Havannan välillä on lentoteitse matkaa kaksi ja puoli tuntia, mutta se tuntuu puolelta universumilta. Amerikkalaistuneesta suurkaupungista ei oikein saa otetta. Kaupungin pilvenpiirtäjät muodostavat upean skylinen, mutta keskusta vaikuttaa sisältä ontolta. Kaduilla liikkuu vain autoja. Kattoklubeilla juhlivat ne, joilla on siihen varaa, ja vallankumouksella pyyhitään siellä lattioita.

Monet varoittavat Panama Cityn katurikollisuudesta, ja turistialueella viikonlopun poliisimiehitys oli silmiinpistävää. Kapeilla jalkakäytävillä sai väistellä kiväärinpiippuja, mikä ei lisännyt kaupungin viehättävyyttä. Olo oli kotoisampi vanhan kaupungin ruuhkaisilla ostoskaduilla, jossa tavalliset panamalaiset liikkuivat.

Kuubalaisen perhemajoituksen jälkeen vilkas hostelli tuntui ravistelevalta. Traveller-small-talk, happy hour -olutbaari ja joka puolella läpsyvät varvassandaalit hieman ahdistivat, kunnes menoon pääsi jälleen kiinni. Reppureissaajien hostellit ovat joka puolella maailmaa tismalleen samanlaisia. Sukupolveni paradoksi, valkoihoiset nuoret aikuiset eri puolilta maailmaa ovat hetken aikaa yhdessä paikassa, yhtä päämäärättömiä, paossa samaa länsimaista yhteiskuntaa, joka on mahdollistanut irtiottomme.

Panaman kanava oli yhtäaikaa antikliimaksi ja vaikuttava. Kanavaa on vaikea tuunata, mutta näköalatasanteen perinpohjaiset infografiikat saivat olon tuntumaan pieneltä. Neljä prosenttia maailman meriliikenteestä kulkee niiden sulkujen läpi, joiden avautumista ja sulkeutumista seurasimme. Se tarkoittaa melkoisen suurta määrää tavaraa. Voi hyvin olla, että rinkassani olevista tavaroista osa on jo käynyt täällä, merikontissa. Ja onko siinä järkeä? Eipä juuri.


Hostellin takapihan siistiä baaria vastapäätä oli toinen Panama.


Breikkaajia vanhan Panaman ostoskadulla. Tällä alueella ei kuulemma ollut turvallista liikkua iltaisin, mitä tietenkin on kuulopuheen perusteella vaikea arvioida. Meitä onneksi nukuttaa iltaisin, joten emme joutuneet aprikoimaan asiaa. 

Panama Cityn skyline on päältä korea, mutta lyhyellä visiitillä oli vaikea päästä kiinni sen sielunelämään.


 Vanhassa Panamassa oli makeita katutaideteoksia.

– – –

On typerää tuomita kaupunki, jos ei ole viettänyt siellä tarpeeksi aikaa nähdäkseen pintaa syvemmälle, mutta en mahda itselleni mitään. En usko, että palaan Panama Cityyn. Elämä on liian lyhyt sieluttomille suurkaupungeille.