Matkat

Tukholmassa olen ikuinen maalaisserkku

Tunnen oloni naapurimaan tyylikkässä metropolissa aina nukkavieruksi.

En koskaan onnistu pukeutumaan Tukholmaan niin, että tuntisin oloni siellä viihtyisäksi. Vaikka kuinka yritän, tai ehkä juuri siksi, tunnen oloni naapurimaan tyylikkässä metropolissa nukkavieruksi.

Tiiedostan tämän jo hyvin ja käytän yleensä jo ennen lähtöä enemmän aikaa miettiessäni, mitä Tukholmaan kannattaa pakata mukaan. Mustan ja värillisen päällystakin välillä teen konservatiivisen valinnan, koska tiedän jo etukäteen, että värilliset takkini paistavat Stureplanilta kuin loistetikut Silja Serenaden baarissa.

Ruotsalaiset ovat aina osanneet käyttää saappaita aivan toisella tavalla kuin suomalaiset. Tämän vuoksi otan yleensä, jos vuodenaika antaa myöten, mukaani myös saappaat, koska muuten on riski, että hairahdun ostamaan uudet ihastellessani vastaantulevaa saapikasvirtaa Åhlensin tuulikaapissa. Muutaman kerran näin on käynytkin.

Kun menen käymään Tukholman toimistollamme, varon laittamasta päälle mitään liian erikoista. Vaikka valitsen asusteet oman vaatekaappini hillitymmästä päästä, tiedän näyttäväni toimistolla väistämättä eksyneeltä riikinkukolta. Kollegani hymyilevät hämmentyneinä ja toteavat kauniisti: ”Milja, you are always so colourful!”

Oma ”itsesensuurini” ärsyttää, sillä oikeastaan mustavalkoinen skandinaavinen muoti on aika tylsää. Epäilen sen johtuvan siitä, että muodista ja ulkonäöstä on tullut liian vakava asia. Pelkäämme niin paljon tyylimokia, ettei riskipeliin värien kanssa lähdetä. Ja varman päälle pelaaminen nyt vaan on t y l s ä ä .

Mutta silti teen sitä itsekin. Valitessani tämän blogin taustaväriä kokeilin useita ihania väriyhdistelmiä, mutta pääydin lopulta hillittyyn mustavalkoiseen. ”Se nyt ainakin on tyylikäs”, ajattelin. Aargh!

Joka tapauksessa ihailen tukholmalaisia. He ovat tyylikkäitä ja saavat tyylikkyyden näyttämään vaivattomalta. Itse tunnen oloni heidän joukossaan nuortenkirjallisuudesta tutuksi maalaisserkuksi. Vähän nukkavieru, homssuinen ja kömpelö. Ravintoloissa ja liikkeissä käyttäydyn anteeksipyytävästi, ja viimeistään suomalais-göteborgilainen aksentti ja surkea sanavarastoni paljastaa minut. En finne igen!

Vaikka minusta on ihanaa kulkea ympäriinsä Tukholmassa, katsella kadulla kulkevia ihmisiä ja ammentaa heiltä tyyli-ideoita, oloni on aina helpottunut, kun pääsen sieltä takaisin. Ihanan tavalliseen Helsinkiin, jossa kukaan ei edes huomaa, kun pukeudun toimistolle kanariankeltaiseen silkkipaitaan.

Tukholmassa musta uniformu kuuluu asiaan
Minä ja musta Tukholma-uniformu viime viikonloppuna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s