Parhaat (ja urpoimmat) outdoor-selfiet

Tämä tempaus on osa Intagram Travel Thursdayta, jonka järkkäävät matkablogit Travellover ja Vagabonda.  Kiitos hauskasta ideasta!

Oman itsen valokuvaus on ehdottomasti yksi koko bloggaamisen isoimmista varjopuolista. En tykkää – enkä osaa – olla valokuvissa ja viihdyn huomattavasti paremmin kameran taka- kuin etupuolella. Eikä se sinänsä haittaa, mutta.. Mulla on (ja huippua että on) muutamia yhteistyökumppaneita, joiden varusteita käytän pyöriessäni tuntureilla. Kuten olen aiemminkin sanonut, teen yhteistyötä vain sellaisten tahojen kanssa, joiden varusteet on mielestäni hyviä. Niiden käyttäminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa ei ole ongelma – mutta itsensä valokuvaaminen niitä käyttämässä on välillä haastavaa!

Mulla ei ole varsinaista ”hovikuvaajaa”, joiden virkaa monilla bloggareilla toimittaa puoliso. Sen sijaan, että Valde ottaisi kuvia kaiken tekemisen ja menemisen lomassa, se manaa mun valokuvaustouhuja, kun niihin menee niin paljon aikaa. Joskus olen saanut neuvoteltua, että vaelluksella se ottaa musta yhden kuvan per päivä. (Ja se muuten tarkoittaa siis yhtä ruutua, ei useampaa räpsyä samasta tilanteesta 😂).

Mä olen itse useimmilla reissuilla se kuvaaja, joka räpsii muista kuvia. Seurauksena on, että mulla ei kerta kaikkiaan ole montaa kivaa kuvaa itsestäni. Olen niin huono olemaan kuvissa, että ne pitäisi ottaa joko mun huomaamatta tai niitä pitäisi ottaa todella paljon. Mieluiten molempia.

Mutta niin, koska useimmiten kuvaajaa ei ole mukana tai olen yksin reissussa, otan paljon selfieitä. Niistä sentään näkee millainen siitä tulee. Goprota käytän aika paljon, koska sen avulla kuvaan saa mukaan muutakin kuin ylätorson, ja kalansilmä tekee kaikesta jotenkin skarpimman näköistä.

Yritän muistaa tarkistaa, että hiukset ynnä muut varusteet ei olisi miten sattuu, mutta koska kuvat on lähes aina tositilanteista ja vauhdissa otettuja (koska muut todennäköisesti odottavat taustalla, että saisin otettua selfieni), niin sen ovat sitten sen näköisiäkin. Instagram -stoorit onneksi tarjoavat nykyään erilaisia mukaillun todellisuuden kilkkeitä, kuten aurinkolaseja, joilla voi esimerkiksi peittää silmäpussit.

Tässä muutama Instagramissa julkaistu selfie! Aika monessa oon untsikka päällä tai kypärä päässä.

Kuvissa näkyvät Buff-, Poc- ja Avabag-varusteet yhteistyön puitteissa

Tämä on Lyngenistä, Godmother of all Couloirs 2017.

Varhainen aamu Kilpisjärvellä maaliskuussa 2018.

Tämä on Haukkakalliolta tämän kevään ensimmäiseltä kiipeily- ja riippumattoretkeltä, hyvin nukutun yön jälkeen.

Juhannuksena Haltilla.

Georgian Svanetiassa puutereilla!

Dronella otettuja selfieitä kutsutaan kai dronieiksi? Pyhän Isokurussa 2017.

Kakarsbergetillä kiipeämässä viime syksynä. Sateinen ja viileä keli!

Telendoksella kiipeämässä. Kreikka 2017.

Tää on harvinaisuus! Ihan terassilla! Hankin uuden uikkarin, mutta noin puoli minuuttia kuvan ottamisen jälkeen huomasin, että se on hyvin killeri kimalaisansa. Se siitä…

Juoksuselfiet on uus laji, jota vielä harjoittelen.

Tässä huomatkaa toi ötökkä mun kaulalla! Olin lenkillä ja huomasin vasta katsoessani tätä valokuvaa hotellilla, että toi buggis oli ollut siinä.

Tää on mun suosikki! Se on itse asiassa kuvakaappaus instaan laittamastani videosta. Olen samaisella Haltin juhannunnusreissulla, kun Käsivarren oli vallannut vedenpaisumus, ja olin kävellyt edellisen vuorokauden aikana 60 kilometriä. Ilme on tossa 10-15 m/s tuulessa vähän sellainen, että ”you gotta be kidding me”.

Tässä vielä lopuksi vanhempaa selfie-vuosikertaa: Mt.Kenyan (4985m) huipulla vuonna 2013.

Näitä listatessa tuli mieleen, että mitähän historiantutkijat joskus kelaa. Siinä missä 1900-luvun ihmiset jätti arkistoihin jälkeensä mielenkiintoista kirjeenvaihtoa, sanomalehtiartikkeleita ja teatterinäytelmiä (okei, myös ydinpommit), niin tulevaisuuden historioitsijat tulee todennäköisesti päivittelemään epäuskoisina, että 2010-luvulla jengi otti 700 miljardia selfietä. Päivässä.