Matkat Sapattivapaa Vapaalasku

Mene Svansteiniin nyt, kun se vielä on aidoimmillaan

Astun sisään hiljaiseen aulaan ja kurkin, näkyykö paikalla henkilökunnan näköistä heppua. Olen juuri tullut ensi kertaa Övertorneåssa sijaitsevaan Svansteiniin, joka tunnettiin aiemmin nimellä Pullinki. Keskus on viimeistä viikkoa auki, ja lauantailtakin hissit ovat menneet jo kiinni. On hiljaista. Minulle tarjotaan kahvia ja saunakin on kuulemma pian lämmin. Ajomatkan jälkeen on mukava retkahtaa aulan retrosohville, nurkassa lojuu sopivasti pari vanhaa Slammeria, seiniä koristavat hienot vanhat sukset.

Svansteinilla on takana pari kautta uudessa omistuksessa. Ja mikä tarina tällä paksujen lumipakkojen peittämällä jyrkkäseinäisellä vaaralla onkaan! 1990-luvun legendaariset lumilautailijat Johan Olofsson, Ingemar Backman sekä Jacob Söderqvist ovat muovanneet monien vaiheiden läpi seilanneesta keskuksesta omannäköisensä paikan, jossa rakkaus lajiin määrää, mitä tehdään. Mukaan projektissa on pyörinyt monta muutakin lumilautailupiireissä tunnettua pipopäätä.

1990-luvun lumilautaskenen kasvattiin Svansteinin nostalginen fiilis uppoaa kuin veitsi sulaan voihin. Unohdun muistelemaan toissa vuosikymmenen lapsuusvuosia ja aikaa, kun lumilautailu oli paitsi itselle myös maailmalle uutta, kaikki laskivat pipot päässä, laskuhousujen lahkeet revittiin ja hissiliput kiinnitettiin kumilenkillä takinliepeeseen. On hienoa, miten tyylikkäällä tavalla Svansteinin uudet omistajat ovat onnistuneet tuomaan omaan puuteriparatiisiinsa mukaan aidon säväyksen tuota vanhojen aikojen tunnelmaa.

Saunomme ja laskemme lähes yksityisesti meille auki olevassa keskuksessa. Lumi on täydellistä loskasurffia, ja jyrkemmät metsäseinämätkin vielä ihan laskettavia. Lääniä riittäisi suuremmallekin porukalle. Kun hissit laitetaan kiinni, saamme kyytejä ylös lumikelkan perässä. Terassin vieressä oleva palju lämpiää joka ilta ja siitä höyryävä vesi nousee kohti taivaalla loimuavia revontulia. Soitamme musiikkia keskuksen ravintolassa iltamyöhään ja omistajat skoolaavat kanssamme päättymäisillään olevalle loistavalle kaudelle.

Eihän tällaista paikkaa voi olla olemassa, mietin. Eikä varmaan olekaan, kauaa. Juttelen henkilökunnan kanssa, ja heillä on paikan varalle paljon suunnitelmia. Aika näyttää, mitä niistä kulloinkin toteutuu. Sitä odotellessa, menkää käymään nyt, kun Svanstein vielä on aidoimmillaan.

Svanstein Ski:n logo on tyylikkäästi retro.

Päärakennuksen sisustuksessa on käytetty hauskasti vanhoja laskuvälineitä.

Tommi ja rauhallinen hetki laskupäivän jälkeen.

Mäessä löytyy paljon eri profiilivaihtoehtoja. Näin huhtikuussa ne ovat täydellistä loskasurffattavaa! Kuvassa Katri.

Henkilökunnan koira Söpö juoksee vierellä, kun kurvaillaan alas.

Rinteiden ulkopuolelta löytyy todella mainiota jyrkkää metsäpätkää, osa jopa tarkoituksella laskemista varten harvennettua.

Vanhoja Slammereita lukiessa ihanat muistot teinivuosilta tulvivat mieleen! Lautailu oli niin uskomattoman päheetä, ja vaatteet kokoa XXL.

After-ski terassin ikkunat oli piirretty perheviikonloppuna täyteen hauskoja piirustuksia.

Päärakennuksessa on uusittu saunaosasto, kylmäallas ja lämmitettävä palju.

Uudet omistajat ovat houkutelleet Svansteiniin paljon kovia nimiä, ja siellä on kuvattu viime aikoina paljon. Tämä ruttuinen poliisiauto lienee monelle tuttu! Kuvassa Tommi.

Päärakennuksen diskon seinää komistavat omistajien lukuisat pro modelit.

Kiitos mahtavista kevätpäivistä Svansteinin koko jengi! Tulen varmasti uudestaan.

Ps. Jos et, usko, kurkkaa vaikka täältä, miltä laskut näyttää: Svanstein Mini Movie. Tai täältä (uulemma yksi perusmaanantai viime kaudelta)

Yhteistyössä: Svanstein Ski

3 kommenttia

  1. Mukava seurata sun matkaa vielä loppukauden sohjosurffauksista. Junnuaikoina herättiin joka lauantai 06:00 että kerettiin Torniosta lähtevään Pullingin skibussiin.

    Vanhana torniolaisena voin todeta että älkää menkö Svansteiniin pilaamaan mun nuoruuden kovinta mestaa! Pysykääkin sieltä poissa ja jättäkää rumat laskujälkenne tekemättä pilaamasta mun täydellisiä viikonloppulaskuja 🙂

    Jos kuitenkin varoittelusta huolimatta menette, olkaa varuillaan ettette tykästy paikkaan liiaksi. Rinneprofiili, lumen määrä, yleinen jokivartelainen meininki, metsälaskut jne… 5/5

    Tykkää

  2. Hahah Ville 🙂 Mietinkin, mikä tuossa oli se tunnelma, jota en oikein saanut puettua sanoiksi. ”Yleinen jokivartelainen meinkinki” on varmaan aika osuvasti ilmaistu! Hyvä puoli tossa paikassa on, että siellä tuntui olevan tilaa aika hyvin, vaikka nyt muutamat innoistuisivat sinne lähtemäänkin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s