Vapaalasku

Vapaalaskua Venäjällä: junalla Sotšiin

Helmikuussa 2020, juuri ennen maailman menoa kiinni, matkustimme Venäjän yöjunalla Sotšiin puuterilumien perässä. Perillä Mustan meren rannalla yllätyimme Sotšin rauhallisuudesta, lumen valtavasta määrästä ja hotellimme hyvästä hinta-laatusuhteesta.

Ps. Jos idänsuunnan kohteet kiinnostaa, niin tsekkaa myös nämä stoorit: Georgia (Gudauri & Svanetia), Kazakstan, Kirgisia, Venäjä (Kirovsk)

Reissun suunnittelu ja matkalippujen hankinta

Missä majoittua

Sotši on Mustanmeren laskukohteille oikeastaan hieman väärä nimi. Varsinainen Sotšin kaupunki sijaitsee Mustanmeren rannalla, Kaukasus-vuoriston reunamilla. Se tunnetaan lomakohteena jo vuosikymmenien takaa – sekä tietysti viimeisimpänä olympialaisistaan. Sotšin vieressä rannikolla sijaitsee varsinainen olympikaupunki Adler. Adlerista lähtee vuoristolaakso koilliseen. Sen varrella, noin puolen tunnin junamatkan päässä sijaitsevat alueen suurimmat hiihtokeskukset. Vanhin, Krasnaya Polyana, on aivan Estosadokin taajaman kupeessa. Pidemmällä laaksossa on Rosa Khutor sekä Laura -nimiset keskukset. Nämä ovatkin siis ne oikeat paikannimet, minne laskumatkaa kannattaa suunnitella.

Booking.comista löytyy runsaasti majoituksia. Lyhyesti: Estosadok on alempana laaksossa, ja sen keskeltä menee hissi Krasnaya Polyanaan, joka on kenties se tunnetumpi vapaalaskukeskus. Estosadok on iso taajama, joten siellä riittää ravintoloita sekä ostoskeskuksia. Rosa Khutor on niin ikään kylä, mutta se sijaitsee kahdessa tasossa. Ensimmäinen, alempi taso on laaksossa saman joen varrella kuin Estosadok. Toinen taso sijaitsee ylempänä, ja sinne mennään gondolilla. Siellä on useita majoituksia, muutamia kauppoja sekä ravintoloita. Se on ollut aikanaan olympiakeskus, ja monet hotellit ovat entisiä olympiakylän asuntoja. Laura-keskus on melko pieni, ja suunnattu lähinnä perheille.

Sochi by train
Majoituspaikkamme Rosa Ski Inn. Kuuden yön majoitus maksoi yhdeltä hengeltä noin 250e hyvällä aamiaisella.

Me päädyimme ottamaan majoituksen Rosa Khutorin kakkostasanteelta, koska meillä oli laskupäiviä ainoastaan viisi, ja halusimme olla lähellä mäkeä ja hypätä aamupalalta suoraan mäkeen. Tämä olikin tällaiselle täsmäiskulle oikein hyvä valinta, mutta seuraavan kerran majoitun varmasti Estosadokissa, sillä siellä on parhaiten valinnanvaraa. Mikään majoituspaikka ei kuitenkaan rajaa mahdollisuuksia merkittävästi, ja yhteydet keskusten välillä toimivat hyvin.

Sochi by train
Rosa Khutorin alakylä.
Sochi by train
Krasnaya Polyana -keskuksen ylätasanne, jossa sielläkin on muutama hotelli.

Junalippujen sekä viisumien hankinta

Olen matkustanut Venäjällä muutamaan otteeseen, joten viisumin sekä junalippujen ostaminen sujui melko kätevästi. Ensikertalaisen on hyvä varata aikaa asioiden selvittelyyn, sillä esimerkiksi viisumin osalta on tärkeää, että hakemus on tismalleen oikein. Ostan viisumin aina Lähialuematkojen kautta, sillä heillä on toimisto Rautatientorilla, minne hakemus passikuvineen ja vakuutustodistuksineen on kätevä toimittaa. Kun vielä täyttää ja maksaa hakemuksen netissä, ei hakemuksen viemiseen mene kuin 10 minuuttia. Viisumin valmistumisessa menee 8-9 arkipäivää.

Junaliput pitää ostaa kahdessa osassa: Ensin Helsinki-Pietari väli VR:n sivuilta, ja sen jälkeen Pietari-Sotši (tai tarkemmin Adler) RZD:n sivuilta. Allegro-liput sattuivat olemaan viime helmikuussa tarjouksessa, ja maksoivat 29e suuntaansa. Venäjän yöjunissa hinnoittelu menee eri tavalla kuin VR:llä; ylä- ja alapunkat ovat eri hintaisia. Päädyimme ostamaan kolmelle hengelle yläpunkat, eli kaksi yläpunkkaa yhdestä kahden hengen hytistä, ja yhden yläpunkan toisesta hytistä. Alapunkan hinta olisi ollut tuplat verrattuna yläpunkkaan, joten ero oli merkittävä. Yksi suunta yöjunaan maksoi henkeä kohden 2600 ruplaa, joten silloisella kurssilla menopaluun hinta välille Pietari-Sotši oli noin 70e. Yhteensä junalippujen hinnaksi tuli siis noin 130e, lisäksi viisumin hinta 90e sekä paluumatkalla yö Pietarissa noin 20 euroa, eli yhteensä matkan kiinteä kustannus oli n. 250e. Hissiliput maksoivat n. 40e per päivä.

Sochi by train
Tikkurilan asemalla Allegroa odottamassa. Kuten aina, kun olen lähdössä junalla itään, eteen tuntuu aukeavan mieletön, laaja maailma. Kiskoja pitkin kun pääsee Tikkurilastakin kirjaimellisesti melkein puoleen maapalloa.

Allegron ja Sotšin junan välille on mahdollistaa ottaa todella tiukka vaihto. Yöjuna Sotšiin lähtee illalla yhdeksän maissa, joten siihen ehtii periaatteessa iltapäivän Allegrolla, mutta Pietarissa on vaihdettava rautatieasemaa. Välillä ei ole kuin yksi metropysäkki, mutta koska itse Allegro-juna saattaa olla myöhässä, päätimme pelata varman päälle ja lähteä Pietariin jo aamujunalla. Tämän ansiosta saimme ylimääräisen päivän vietettäväksi Pietarissa. Matkatavarat saattoi jättää päiväksi Moskovan juna-asemalle säilytykseen.

Varsinaiset yöjunaliput kannattaa tosiaan ostaa Adleriin saakka, jossa vaihdetaan paikallisjunaan kohti Rosa Khutoria (Estosadokissa on oma asemansa ennen Rosa Khutoria, joka on päätepysäkki). Minä sotkin tämän epähuomiossa, ja meidän liput oli vain Sotšiin asti. Se ei tosin haitannut, sillä halusimme myös nähdä Sotšin lomakaupungin. Vietimme siellä saapuessamme iltapäivän, ennen kuin jatkoimme illalla matkaa Rosa Khutoriin.

Sochi by train
Pietarin Moskovan asemalla eväitä järjestellessä ja junaa odotellessa.

Kahden yön junamatka

Matka Helsingistä Pietariin ja edelleen Voronezin kautta Mustan meren rannikolle kesti kaksi yötä ja yhden kokonaisen päivän. Juna lähtee muutaman kerran viikossa Pietarista illalla yhdeksän aikaan. Aamuyön aikana se ohittaa Moskovan, ja jatkaa edelleen kohti Voronezia, jonne saavutaan seuraavan päivän iltapäivänä. Tämän jälkeen kiskot kulkevat lähellä Ukrainan rajaa ja junan vauhti hidastuu aika lailla. Matkaa Voronezista rannikolle ei ole enää kilometreissä kovin paljoa, mutta rata kiemurtelee paljon ja on ilmeisen huonokuntoinen. Junassa ollaan siis vielä yksi yö ja vasta seuraavana päivänä puolilta päivin juna saapuu Sotšiin.

Pidän junamatkustamisesta todella paljon, ja matka tarjosi minulle oivan paikan rentoutua, levätä, katsella ohi vilistäviä maisemia ja lukea varastoon jääneitä kirjoja. Juna oli moderni, siisti ja varusteiltaan samaa luokkaa VR:n yöjunien kanssa. Jokaisessa vaunussa on konduktööri / vaunuemäntä, joka huolehtii tarvittaessa käytännön asioista ja imuroi hytin muutaman otteeseen.

Sochi by train
Juna oli kaksikerroksinen ja moderni. Me matkustimme alakerran ns. tavallisissa hyteissä. Kuvassa juna on lähdössä Adlerin asemalta takaisin kohti Pietaria.
Sochi by train
Mustanmeren rannikko junan ikkunasta kuvattuna. Miten upeaa olikaan herätä junassa toisena aamuna ja nähdä vuoret, hieman lunta sekä lopulta turkoosi meri!

Matkatavarat junassa

Matkatavaroiden määrä kannattaa minimoida, sillä matkalla on muutama junanvaihto, roudaaminen kahden juna-aseman välillä Pietarissa, roudaaminen juna-asemalta taksiin ja mikäli majoittuu Rosa Khutorin ylätasanteella, vielä roudaaminen gondolilla ylös.

Lumilautailijalle kätevin on niin sanottu ruumislaukku, joista Douchebags on markkinoiden kevyimpiä. Ne mahtuvat usein junan alapunkan alle sellaisenaan – minulla on kokemusta sekä Kazakstanin reissulta, jossa matkustin vanhassa junassa, sekä tästä modernista junasta. Suksipussin puolestaan joutuu junassa purkamaan, sillä ne eivät mahdu pituudeltaan hyttiin. En ole kuitenkaan ainakaan vielä törmännyt siihen, että matkatavaroista joutuisi maksamaan ylimääräistä maksua.

Sochi by train
Heidi Pietarin metrossa.

Hiihtokeskukset perillä Sotšissa

Laskimme ensimmäiset päivät Rosa Khutorin keskuksessa, jossa myös siis majoituimme. Menin illalla saavuttuamme heti vielä hetkeksi iltamäkeen, joka tosin oli melko vaatimaton, sillä valaistujen rinteiden hissit olivat hitaita tuolihissejä – gondolit eivät luonnollisestikaan olleet illalla auki, koska ylemmillä rinteillä ei ole valoa.

Ensimmäiseksi päiväksi olimme ottaneet hissioffarioppaan Yetiguiden kautta, sillä uutta lunta ei ollut kovin paljoa, ja halusimme löytää jotain laskettavaa. Laskimme Rosa Khutorissa jyrkkää metsää, josta löytyi tosi hauskoja pätkiä, vaikka vanhat pohjat rapisivatkin alla.

Sochi by train
Heidi ekan päivän metsälaskujen kimpussa. Osa metsäpätkistä on Rosa Khutorissa todella jyrkkiä, ja näimme metsässä muutamia vanhoja vyöryjälkiä. Olimme liikenteessä oppaan kanssa, ja olikin hyvä, että hän tiesi milloin piti hypätä metsästä takaisin rinteeseen, kun edessä olisi ollut selvä maastoansa. Koska maastokarttoja alueelle ei oikein ole, en lähtisi sokkona näihin metsiin ilman opasta.

Seuraavana yönä dumppasi. Lunta tuli yön aikana reilusti yli puoli metriä, ja sama meininki jatkui läpi päivän. Vain alahissit olivat auki mutta sielläkin riitti laskettavaa. Rinteet ja rinteidenvierustat olivat täynnä pyydaa, eivätkä paikalliset olleet heti aamusta vielä hereillä. Iltapäivällä kuitenkin hitaat alahissit alkoivat ruuhkautua, ja jonot olivat pitkiä. Myös rinteet alkoivat olla myllätty, eikä näin järkyttävän dumpin jälkeen tehnyt mieli lähteä jyrkkiin metsiin, joita ei tuntenut laisinkaan.

Päivän päätteksi koin aika kovan takaiskun kun splittisiteeni hiback jäi hissin alle ja hajosi tuhannen päreiksi. Se tiesi meille sille illalle reissua Estosadokiin, sillä halusin tietenkin löytää siihen varaosan ennen kuin ylähissit seuraavana päivänä aukeaisivat. No, jos joku miettii tässä kohtaa, että saakohan naisten Sparkin siteisiin Venäjältä varaosia, niin voin kertoa, ettei saa. Uusia miesten Spark-siteitä olisi saanut, sekä ns normaalikokoista miesten hibackia normaaliin siteeseen.

Sochi by train
Kuvassa Laura. Rinteessä.
Sochi by train
Ai että.
Sochi by train
Tältä näyttää, kun koko Mustameri dumppaa vuorille!
Sochi by train
Tässä kohtaa hymyilytti vielä, kun side oli ehjä.

Seuraavana aamuna lähdin heti varhain jonottamaan vuokraamoon, jotta saisin alle jotkut laskuvälineet. Päädyin mäkeen Fischerin Ranger 95:n kanssa, jotka yllättäen olivat aika hyvät. Vuokramonot toki olivat sysipaskat, mutta kyllä niillä mäkeä alas pääsi. Ylähissit aukesivat puolen päivän aikaan, ja pian sen jälkeen oli täysi mayhem jo päällä. Lunta oli tullut aivan järkyttävän paljon. Meno muistutti aika paljon esimerkisi edellistalven menoa Andermattissa, kun Gemstockin toppi aukesi dumppien jälkeen. Omalla kohdalla homma pysyi edellispäivän tyyliin minigolfina, mutta siitä huolimatta pyydaverttiä tuli laskujen mukaan yli 5000m. Ja hauskaa oli.

Sochi by train
Kuvaajakin pääsi kuvaan! Sukset kulki yllättävän hyvin syvässäkin hangessa, vaikka vuodenvaihteen jälkeen ei ollutkaan tullut niillä laskettua. Paljon muita kuvia ei tuolta päivältä jäänyt, sen verran tohinaa oli päällä kun ylähissit aukesi!

Seuraavana päivänä lähdimme tutkailemaan naapurikeskus Krasnaya Polyanaa. Olimme kolmen päivän jälkeen aika väsyneitä, ja päivä oli hidastahtinen. Meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä osuimme sattumalta myös siellä yhden ylähissin aukemisen aikaan paikalle, jolloin sai muutamat nuudelinkuvat piirrettyä rinteeseen. Krasnaya Polyanassa tuntuisi olevan myös paljon tekemistä rinteiden ulkopuolella, ja sieltä pääsisi ilmeisesti myös mielenkiintoisille reiteille vuorten taakse. Niitä emme kuitenkaan lähteneet tutkimaan. Olen ottanut näissä idänpuolen kohteissa aika konservatiivisen linjan riskien suhteen, sillä Georgiassa, Kazakstanissa, Kirgisiassa eikä Venäjän Kirovskissa ole paljoa vyörytiedotteita näkynyt. Talven lumipeitteen historiatiedoista ei ole hajuakaan, ja maastokartat ovat puutteellisia. Alueen pelastusvalmiudesta ei ole mitään käsitystä. Kirovskissa räjäyteltiin kyllä lumivyöryjä keskuksen seiniltä, mutta samalla jäi alle yksi keskuksen omista hisseistä. Sotšissa käytettiin sentään vyöryriskiastekkoa, joka näyttikin noina päivinä nelosta. Se riitti kertomaan minulle jo tarpeellisen: omalla lumitekniikan osaamisellani on asiaa rinteenvierusten lisäksi lähinnä afterskihin.

Sochi by train
Maisemia Rosa Khutorin takapuolen hisseiltä.

Viimeiseksi laskupiäväksi otimme jälleen oppaan. Päivä sattui olemaan syntymäpäiväni, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Oppaan mukaan vaihtoehtoisia reittejä oli muutamia. Yksi niistä olisi kulkenut juuri yllä mainitulle Krasnaya Polyanan bäkkärille, mutta tarkastelin sitä kartasta ja totesin, että en halunnut lähteä moisiin jyrkkyyksiin niin pian megadumpin jälkeen. Valitsimme sen sijaan toisen, loivemman harjannereitin, joka lähti Laura-nimisestä hiihtokeskuksesta toiselle puolelle laaksoa. Tämä hiihtokeskus sijaitsee aivan olympialaisista tutun hiihtostadionin yhteydessä.

Skinnasimme muutamaa matalaa harjannetta pitkin keskuksen bäkkärille, ja kävimme paikallisella autiotuvalla. Se sijaitsi ihanassa laaksossa, jonka ympärillä oli laskettavaa vaikka kuinka. Tämä autiotupa jäi todella kutkuttelemaan mieliin tulevia reissuja varten!

Sochi by train
Lähdimme kiipeämään Laura-hiihtokeskuksesta metsäistä rinnettä ylös.
Sochi by train
Maisemat Laura-keskuksesta etelään. Taustalla näkyy Mustameri.
Sochi by train
Voisi kai sitä syntymäpäivää typerämmissäkin maisemissa viettää!
Sochi by train
Sochi by train
Laskeutumassa alas laaksoon reissun päätteeksi. Laskin vikat päivät ilman toista hibackia – se sujui yllättävän hyvin, kun laskut olivat loivia ja rauhallisia.
Sochi by train
Sitten pitikin hipsiä takaisin hotellille pakkaamaan kotimatkaa varten!

Käytännön vinkkejä Sotšiin

  • Opettele kyyrilliset aakkoset, niillä pärjää pitkälle. Venäjän kielessä on todella paljon lainasanoja englannista, ranskasta ja saksasta (esimerkiksi ruokalistoissa).
  • Asenna puhelimeen Yango-taksisovellus. Sillä saa parilla eurolla kyydin edestakaisin laaksoa. Tätä varten tarvitsee myös matkapuhelindatan, mutta suomalaiset operaattorit tarjoavat reissupaketteja kohtuuhintaan.
  • Asenna puhelimeen jokin sovellus, jolla pystyt kääntämään englantia venäjäksi. Paikallinen kielitaito on olematon.
  • Ota majoitus, jossa on ainakin aamupala. Ruokakauppoja on vähän, eikä valikoima ole kaksinen.
  • Omat varaosat ja huoltokamat kannattaa olla mukana, erityisesti jos olet välinerikoille altis laskija.
  • Hissiliput ovat suhteessa muuhun hintatasoon kalliita. On myös hyvä muistaa, että alueen keskukset eivät käytä yhteislippua, eli viikon lippua yhteen keskukseen ei kannata ostaa.
  • Käteistä tarvitaan jonkun verran, erityisesti junamatkoilla ja rautatieasemien tavaransäilytyspisteissä. Perillä Sotšissa suurin osa maksuista hoituu luottokortilla. Käteistä puolestaan voi nostaa kätevästi esimerkiksi Revolut-mobiilipankin Visa Electronilla, jonka kautta voi nostaa maksutta 200 euroa kuukaudessa missä tahansa maassa.
  • Sotši sijaitsee Mustan meren rannalla, joten siellä on aika kostea ilmasto, mikä tietysti tarkoittaa myös paljon lumisateita. Kun lunta tulee, keli voi olla mäessä aika hikinenkin.
  • Ravintoloissa on tarjolla länsimaista ruokaa, mutta erikoisruokavaliot kuten kasvis ja gluteeniton eivät aina ole itsestäänselvyyksiä.

Matkan kaupungit: Pietari ja Sotši

Me vietimme menomatkalla yhden päivän Pietarissa. Kävimme syömässä ja kävelimme katsomassa nähtävyyksiä, jotka ovat uudestaankin nähtynä aina yhtä hienoja.

Sotšissa vietimme niin ikään sinne saavuttuamme yhden iltapäivän. Se oli paikkana samanlainen kuin monet muutkin entisten Neuvostoliiton alueen rantakohteet: paljon modernia lasipintaa, hipaus ränsistynyttä 70-lukua, sekä hyvin kirjava paikallinen asukaskunta. Näin talviaikaan on todettava, että Sotši ei ollut erityisen houkutteleva, ellei – kuten minä – satu jollain oudolla tavalla pitämään neuvostoromantiikasta tai sen päälle rakennetusta uudemman venäläisen rahan kerroksesta.

Adlerin olympiakaupungissa pysähdyimme paluumatkalla, mutta siellä ei kyllä ollut kovin paljon nähtävää, ainakaan rautatieaseman läheisyydessä. Hieman pidemmällä idässä olisi ollut olympia-areenat, mutta emme jaksaneet lähteä niitä taksilla katsomaan. Pietariin saavuimme aamulla. Sen päivän Allegro-liput olivat olleet kalliimpia, joten laskimme, että saimme samaan hintaan AirBNB-majoituksen, ja liput seuraavan päivän aamujunaan. Toisin sanoen: ilmainen ilta Pietarissa! Ja sehän kannattaa aina.

Sochi by train
Sotšin keskustassa.
Sochi by train
Satamassa.
Sochi by train
Sochi by train
Rannikolla on aika lämmin talvellakin, mutta meri on hyytävän kylmää.
Sochi by train
Sotšin rantabulevardia tuulisena päivänä.
Sochi by train
Pietari on aina upea. Heidi ja Laura Eremitaasin edessä.
Sochi by train
Pietarissa on myös todella magea ravintolaskene, joka kuplii eri puolella kaupunkia. Tämä aamiainen löytyi yliopiston kulmilta Petrogradskyn saarelta.
Sochi by train
Tässä lounasta vegeravintolassa.
Sochi by train
Mihailovskin puisto.
Sochi by train
Verikirkko, tuolla hetkellä osin remontissa.
Sochi by train
Moskovan asema illalla.

HUOM: Juttu on kirjoitettu ajalta ennen koronapandemiaa. Voi hyvin olla, että matkakohteiden jälleen auettua joskus tulevaisuudessa ei mikään ole Sotšissa – tai edes Pietarissa – ennallaan. Palvelutasoon, ravintoloiden ja majoituspalveluiden tarjontaan sekä mahdollisesti myös hiihtokeskusten toimintaan voi tulla suuriakin muutoksia.

Muita vapaalaskujuttuja:

Georgia (Gudauri & Svanetia)

Kazakstan

Kirgisia

Venäjä (Kirovsk)

Lyngen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: