Yhden yön pyöräretki Porvoon Emäsaloon

Emäsalo on Porvoon edustalla sijaitseva iso saari, joka on kytköksissä mantereeseen sillalla. Aivan sen kärjessä sijaitsee Varlaxuddenin suosittu ulkoilualue. Koronaviruksen muutettua pääsiäisen suunnitelmat, kävimme läpi pyöräilymatkan päässä olevia kohteita Helsingistä, ja kohteeksi valikoitui Emäsalo, pääosin seuraavista syistä; se  on kätevän Itäkeskus-Porvoo -pyöräilyreitin varrella ja matka oli alkukauden pyöräilykunnolle sopiva, hieman vajaat 60 kilometriä suuntaansa kotoamme Itä-Helsingistä.

Jotta välttäisimme päiväretkeilijöiden ruuhkat, lähdimme pitkäperjantaina matkaan vasta reilusti puolenpäivän jälkeen.

Pyörät pakattuina.

Minulla on tällä haavaa ainoastaan kaksi takalaukkua. Olen saanut hyviä vinkkejä runko- sekä satulalaukuista, ja koska tästä keväästä ja kesästä näyttää tulevan kotimaanmatkailupainotteinen, luulen, että tulen päivittämään hieman ”bikepacking” -kalustoani. Nykyinen setup on sinänsä kätevä, sillä laukut saa kätevästi mukaan, kun menee vaikkapa ravintolaan, mutta se on hieman vaappuva. (pst bikepacking-aiheesta löytyy myös Teemun Outdoor Oksanen – blogista, kannattaa käydä tsekkaamassa.)

Valtteri taas tykkää polkea repun kanssa, ja telttamme matkusti hänen ohjaustangossaan.

Lähdimme polkemaan tuttua Helsinki-Porvoo -reittiä. Siinä kulkee oma kevyen liikenteen väylänsä aina Söderkullaan (ja hieman ohi) asti, minkä jälkeen siirrytään maantien laitaan. Pyöräilijöitä on aina viikonloppuisin paljon, mutta nyt heitä tuntui olevan Pitkäperjantain kunniaksi todella runsaasti.

Tauolla tien laidassa.

35 kohdalla, n. 7 kilometriä ennen Porvoota, käännyimme etelään kohti Emäsaloa. Pidimme niillä main lyhyen tauon, sillä talven jälkeen satulassa istuminen tuntui joka lihaksessa.

Matkaa Varlaxuddenin parkkikselle oli enää 20 ja risat, joten emme pitäneet kiirettä. Emäsalon sillalla pysähdyimme myös katsomaan ”maisemia” länsipuolella avautuvalle Nesteen jalostamolle.

Koska reitti Emäsaloon oli erittäin selkeä, emme piirtäneet sitä etukäteen minnekään. Siitä huolimatta, loppumatkasta oli yllättävän kätevää katsoa Garminin kartasta, milloin lähestymme niemen kärkeä, ja muutenkin seurata reitin kulkua.

Perille päästyämme teimme ensin ruokaa, sillä nälkä oli kova. Sen jälkeen etsimme telttapaikan. Rannan vieressä sijaitsevalla ”luodolla” olisi ollut upeita leiripaikkoja, mutta päädyimme pystyttämään teltan hieman suojaisempaan kohtaa, sillä pelkäsimme tuulen yöllä kovenevan. Pelko ei ollut aivan aiheeton, sillä kahdeksan maissa, kun olimme jo vetäytyneet telttaan, alkoi tuulla, ja teltan päälle satoi myös hieman räntää.

Suojainen telttapaikka.

Aamulla heräsimme auringonpaisteeseen. Telttoja oli ilmestynyt alueelle vielä lisää – yhteensä niitä oli suhteellisen pienellä alueella noin kymmenkunta, joista puolet juurikin tuolla samaisella luodolla, mitä olimme ihailleet. Tilaa riitti silti oikein mukavasti aamiaiskokkailuille hyvissä maisemissa.

Hyvien yöunien jälkeen oli mukava herätä auringonsäteisiin. Teltan päällä oli aamulla hieman jäähileitä.

Aamupuurot tulilla. Vaikka lämpötila kävi yöllä muutamilla pakkasasteilla, aamuauringossa tarkeni hyvin.

Aivan rannan tuntumassa sijaitseva ”luoto” oli tasaista, sileää rantakalliota, mihin sai hyvin itsestäänseisovan teltan pystyyn.

Veden kantaminen tällaiselle reissuille on aina haastavaa. Käytän usein Camelbakin säiliöitä, jotka sopivat pyörälaukkuihin paremmin kuin pullot. Tällä kertaa mukana oli 2 x 2L säiliötä, ja lisäksi 0,7 litran pullo.

Sitten oli aika lähteä paluumatkalle. Keli oli kylmempi kuin edellisenä päivänä, ja auringonpaisteesta huolimatta koko matkan olivat varpaat aika jäässä. Takin alla pari villapaitaa piti onneksi lämpöä melko hyvin. Ensi reissulle on otettava kyllä akkupohjalliset mukaan.

Muita pyöräjuttuja:

Elbe Cycle Path – 7 päivää pyöräilyä Tšekissä
Pyöretki Viroon: Tervisetee juhannuksena
Juhannuksen pyöräretki: Saariston rengastie lyhyempänä versiona