Varusteet

Arvio: Uudet Peltosen karvapohjasukset

Karvapohjasukset ovat helppo ja huoleton valinta kuntohiihtäjälle.

Loppuun lisätty 2.11.2019 päivitys viime kevään osalta (alkuperäinen juttu ilmestynyt tammikuussa 2019).

Ostin ensimmäiset aikuisiän murtsikkasukseni vuonna 2007. Pertsat, tietysti – se on murtsikkatyyleistä tuntunut aina kaikista luontevimmalta. Olin sitä ennen (lapsuuden jälkeen siis) hiihtänyt vain tädiltä lainatuilla suksilla ja monoilla. Kun jälkimmäisistä eräänä maaliskuun päivänä murenivat pohjat Rukan ladulle, totesin, että oli aika hankkia omat.

Päädyin silloin Fischerin Vasaloppet-suksiin, pääasiassa sen takia että niitä myytiin silloisessa työpaikassani Partioaitassa. Ne osoittautuivat hyviksi, vaikka huomasinkin aika pian, että niillä piti hiihtää melko kovaa, jos mieli saada suksen pitämään. Mutta koska en muusta tiennyt, painelin niillä menemään seuraavat 11 vuotta, kunnes viime keväänä päätin, että hiihtokausi oli oleva vanhojen suksien viimeinen. Siteet ja monot vetelivät viimeisiään.

Kuvassa keskellä suksipari, jota tämä arvostelu koskee.

Karvapohjat, nanogripit vai voideltavat?

Olen urheiluvälineiden suhteen ollut aina suoraviivainen: niillä hiihdetään / lasketaan / kiivetään, mikä alle sattuu. Toisin sanoen, en ole kiinnittänyt paljon huomiota siihen, miten mitkäkin sukseni tai lumilautani ovat toimineet. Sen takia uusien suksien hankkiminen tuntui jo ajatuksena hankalalta. Jos nyt sellaiset, millä pääsee eteenpäin..?

Sen verran olin hiihtokeskusteluja seurannut, että olin ymmärtänyt sen, että nano- (ja kaikki muutkin gripit) toimivat parhaiten lähellä nollaa, eivätkä kovin hyvin kovilla pakkasilla. Koska tykkään hiihtää paljon pohjoisessa, ne eivät olisi vaihtoehto. Mainiota: sain rajattua yhden kategorian pois.

Mutta sitten: voideltavat vai karvasukset? Karvasukset olivat kuulemma kehittyneet melko hyviksi, ja Buff-tiimimme kilpahiihtoa harrastanut Eetu tiesi kertoa, että kilpaluokan hiihtäjät käyttävät karvasuksia jo treenilenkeillään. Luulisi sen riittävän siis meikäläiselle!

Salpausselän laduilla Hollolassa.

Ostoksille ajan kanssa Rukan reissulla

Hiihtokeskusteluja seuratessani olen myös oppinut, että pääkaupunkiseudulla on kaksi hyvää suksikauppaa: Etelä-Haagassa sijaitseva Kalle Sport sekä Puhoksen Intersport, nimenomaan tässä järjestyksessä. Ajatus Intersportissa jonottamisesta joulun alla tuntui kuitenkin vastenmieliseltä, ja Etelä-Haaga taas on meiltä aika kaukana. En siis saanut aikaiseksi suksien hankintaa ennen itsenäisyyspäivän laskureissua Rukalle.

Rukalla kävin eräänä iltapäivänä pyörähtämässä K-Kaupassa, ja huomasin, että entisen Alkon tiloihin oli muuttanut suksikauppa. Marssin sisään ja pitkällisen asioinnin (jonka aikana sain hyvää henkilökohtaista palvelua) päätteeksi olin ostanut uudet sukset, siteet, monot ja sauvat. Olisin saanut vielä vaihtaa suksimallia kokeilun jälkeen, jos siihen olisi ollut aihetta (ei ollut). Maksoin paketista tietysti enemmän, kuin mitä vastaavat ovat nettikaupassa tai isoissa marketeissa, mutta olin valmis pulittamaan enemmän siitä, että saisin rauhassa pohtia vaihtoehtoja sekä myös vaihtaa sukset oston jälkeen, mikäli ne eivät olisi hyvät.

Varustevinkki: juomareppu toimii hyvin myös hiihdossa! Perinteiset hiihtovyölaukut painavat mulla alaselkään, mutta reppu skulaa hyvin.

Paketti oli seuraavanlainen:

– Peltosen SkinPro Classic -sukset

– Rottefellan Xcelerator Pro Classic -siteet

– Alpinan T15 Eve -monot

– Lekin PRC 700 -sauvat (jotka on PINKIT)!

Seuraavassa lyhyesti perustelut valinnoista:

– Peltosen SkinPro Classic -sukset

Olin päättänyt jo etukäteen, että haluan ostaa Heinolassa valmistetut Peltosen sukset. Meillä on mökki sekä maatila Päijät-Hämeessä, ja tuntui mukavalta kannattaa ”paikallista” valmistajaa. Päätöstä ei vaikeuttanut se, että olin kuullut Peltosen karvapohjasuksien olevan parhaimmasta päästä.

Valitsemani suksi oli toisiksi jäykin karvapohjasuksi. Pohdin valintaa sen ja jäykemmän suksen välillä pitkään, sillä olin tottunut hiihtämään jäykillä vanhoilla suksillani. Toisaalta ajatus leppoisista Lapin lenkeistä kiehtoi. Olisi loppujen lopuksi ihan kiva, jos olisi sellaiset sukset, ettei niillä tarvitsisi hiihtää aina täysillä.

– Rottefellan Xcelerator Pro Classic -siteet

Näitä en varsinaisesti valinnut, sillä ne olivat kaupan ainoa vaihtoehto. Opin, että on tärkeää, että siteen paikkaa voi siirtää ilman työkaluja, sillä se vaikuttaa luistoon eri keleissä.

– Alpinan T15 Eve -monot

Nämä olivat yksinkertaisesti niin istuvan tuntuiset jalkaan, että vaihtoehtoa ei ollut. Ulkonäkö ei tietenkään vaikuttanut asiaan, mutta ei se nyt varsinaisesti haitannut, että ne olivat todella kivan näköiset!

– Lekin PRC 700 -sauvat (jotka on PINKIT)!

Sauvoja en olisi välttämättä edes tarvinnut, mutta nähdessäni nämä pinkit sauvat en voinut jättää niitä ostamatta. Sitäpaitsi, vanhat sauvani ovat kyllä jotain ämpärimuovia vuosien takaa, joten ostos ei ollut täysin turha. Lekin XS-kokoiset käsiremmit ovat ihanan timmi käteen ja pinkki väri hymyilyttää joka kerta, kun lähden hiihtämään. (En muuten tajua, miksi murtsikkasuksien grafiikat ovat niin karmeita? Eikö niistä samalla vaivalla voisi tehdä vähän tyylikkäämpiä? No, nyt on ainakin hauskan väriset sauvat.)

Lekillä on näitä pinkkejä sauvoja kahta mallia, kilpa- ja harrastajan malli. Ensimmäinen maksaa jotain 300e, joten kannattaa olla tarkkana jos innostuu sellaiset tilaamaan – omani ovat siis harrastajamallia.

Arki-iltana Vantaan Ojangolla.

Kokemuksia ensimmäisistä hiihtolenkeistä karvapohjasuksilla

En päässyt testaamaan suksia heti, koska lähdin jouluksi reissuun Kazakstaniin ja Kirgisiaan. Palattuani loppiaisen jälkeen Helsinkiin satoi onneksi lumi, ja pääsin samantien ladulle. Hiihdin suksilla melkein pari viikkoa lähes joka päivä, pääosin pakkasessa, useimmiten hyvin ajetuilla laduilla, muutaman kerran suttuisemmalla kelillä. Kilometrejä on suksille kertynyt vasta 100, joten nämä ovat vielä aika alkuvaiheen arvioita.

Tässä ajatuksia:

Sukset eivät luista aivan yhtä hyvin kuin vanhat voideltavat sukseni. En tosin osaa sanoa, johtuuko se vanhojen – jopa liiasta – jäykkyydestä vai karvapohjista. Epäilen molempia. Uudet sukset luistavat kuitenkin ihan riittävän hyvin, kun muistaa voidella niitä tiuhaan (nämä kaipaavat selvästi enemmän luistovoidetta kuin vanhat sukseni). Jos ladulla on irtolunta, karvat saattavat välillä tökkiä. Suurin muutos verrattuna voideltaviin ovat mielestäni laskut, joissa ei ole latu-uraa. Karvapohjien kanssa saa katsoa vähän tarkemmin, onko alla irtolunta. Tykkilumi tuntui ainakin Rukalla olevan kaikista pahin. Tähän, kuten muuhunkin tökkimiseen auttaa, kun siirtää sidettä pykälän tai kaksi taaksepäin.

Mutta. Se karvasuksien ihana puoli. Suksien pito pysyy aivan tasalaatuisena pitkänkin lenkin läpi, eikä pito kulu niinkuin voideltavissa suksissa. Ne pitävät erilaisilla lumialustoilla, vaikka lenkin aikana latu vaihtelisi jäisestä pehmeään. Erityisesti pito jäisellä ladulla tuntuu joka kerta yhtä euforiselta. Omilla sinnepäin -voitelutaidoillani en koskaan onnistunut saamaan suksea pitämään jäisellä kelillä – mikä on etelässä aika tyypillinen latuolosuhde, kun keli heiluu nollan molemmin puolin.

On myös kivaa, että sukset eivät ole täynnä mönjää kun niitä kanniskelee, kuljettaa ja säilyttää eri paikoissa (myönnän, olen laiska putsaamaan pitovoiteita).

Pitkäkosken majaa kohti.

Pitkäkoski lumisateen jälkeen.

Parin viikon lenkkien jälkeen on myös selvää, että tuo helppo suksi oli hyvä valinta. Vanhoilla suksilla pidempien lenkkien loppupätkät olivat aina kamalaa taistelua, kun suksista oli pito kulunut ja voimat vauhdikkaasta polkemisesta jo aivan lopussa. Näillä helpommilla suksilla voin hiihtää kovempaa silloin kun siltä tuntuu, mutta on ihanaa, että ne pitävät silloinkin kun tekniikka alkaa väsymyksen myötä horjua.

Kirpeä lauantaiaamu Hakunilan Ojangolla. Tällä kertaa keli oli niin jäinen, että lähdin liikkeelle suosiolla vapaan suksilla.

Sairastuin harmikseni flunssaan tammikuun puolessa välissä, ja viime viikon hyvät hiihtokelit menivät sivu suun. Tauti on onneksi selätetty ja loikoilen parhaillaan yöjunassa kohti Rovaniemeä ja edelleen Äkäslompoloa. Uudet Peltoset ovat junahytin nurkassa valmiina kirpeisiin pakkaskeleihin!

Tiirismaan kulmilla Hollolassa.

Lisäys 2.11.2019: Kevättalvi karvasuksilla

Hiihdin näillä Peltosen karvapohjasuksilla koko lopputalven ja kevään. Tykästyin niihin niin paljon, että aiemmin voittopuolella ollut vapaa hiihtotyyli jäi käytännössä kokonaan – hiihdin siis pelkkää perinteistä!

Tammikuun lopun Lapin reissulla, kun pakkaset lähentelivät 30 astetta, huomasi selvästi voideltavaa suksea heikomman luiston. Lisäsinkin luistovoidetta suksiin joka päivä, mitä aiemmin en ollut tehnyt. Pidon kanssa ei näillä pakkaskeleillä ollut luonnollisestikaan mitään ongelmia.

Keväällä tein vielä pari hiihtoreissua pohjoiseen. Maaliskuussa Pyhätunturilla pääsin pitkästä aikaa keväthankien makuun. Keväisellä kelillä sukset luistivat hyvin, enkä huomannut juurikaan eroa vanhoihin, voideltaviin suksiin. Pyhän hiihtoreissu päättyi 50 kilsan lenkkiin, ja oli aivan taivaallista, kun suksien pito säilyi tasaisena koko lenkin ajan.

Loppukeväästä hiihdin vielä Sallassa juuri ennen vappua. Keli oli niin lämmin, että olisi voinut melkein hiihtää sortseissa. Tälläkin kelillä karvapohjat toimivat hyvin, mutta huomasin, että pitkä hiihtotalvi oli varmaan saanut karvat jo kulumaan/sojottamaan sen verran, että jouduin siirtämään sidettä maksimiasentoon tökkimisen estämiseksi.

Loppukeväästä aloin miettiä, olisiko minun pitänyt ostaa sittenkin ne jäykemmät kilpasukset; mutta jos nyt menisin ostoksille, niin tekisin varmaan silti saman valinnan kuin viimeksi. Kaikki nuo talven pitkät, 50 kilsan hiihtolenkit olisivat olleet huomattavasti rankempia, koska jäykemmillä suksilla olisi pitänyt hiihtää agressiivisemmin, ja kun harrastajalla tekniikka väistämättä pitkällä lenkillä heikkenee, seurauksena voi olla se että loppumatkasta suksi vain lipsuu.

Lapissa kovilla pakkasilla luistovoidetta oli hyvä laittaa joka päivä.

Keväällä Pyhällä taas luisti hieman paremmin.

Kaiken kaikkiaan hiihdin 18/19 talvella 340 kilometriä, mikä on enemmän kuin parina aikaisempana talvena. Yksi syy tälle varmasti oli se, että minulla oli hyvät pertsasukset, joilla saattoi mennä kevyellekin lenkille ex tempore ilman voitelua. Olen siis varsin tyytyväinen suksien hankintaan! Karvasuksi sopii ainakin minulle hyvin; se on vaivaton ja mahdollistaa kuitenkin reippaan hiihtämisen useilla eri keleillä.

 

5 kommenttia

  1. Pitääkö noita karvapohjia jotenkin huoltaa? Mietin, että kerääkö ne ladulta voiteitten jäämiä itseensä ja vaatii esim. säännöllistä puhdistusta 🤔 Kiinnostaisi kyllä tuollaiset!

    Tykkää

  2. Joo, pitää putsata. Hankin yhden purkin niille tarkoitettua puhdistusainetta, mutta oon vasta hiihdellyt pääasiassa uudella lumella, niin ei ole ollut vielä kovin paljoa putsaamista. Kevään mittaan varmasti enemmän.

    Tykkää

  3. Moikka! Minkä pituinen olet ja minkä mittaiset ostit? Uskaltaakohan ostaa perusjamppa-hiihtäjä nämä koolla +30cm pituuteen… Mitähän väliä tolla pituudella…?

    Tykkää

  4. Moi! Mä en kyllä uskaltaisi ostaa suksia mallaamatta. Olen ollut itse aikoinaan myös myymässä suksia, ja pelkästään erot yksittäisten parien välillä voi olla suuria. Toki siirrettävä side vähän tuo pelivaraa, mutta jos vaan suinkin mahdollista niin menisin paikan päälle ostoksille.

    Tykkää

Jätä kommentti