Olen pitänyt jo pitkän aikaa periaatteenani, että jos minulle tarjoutuu budjettiin ja aikatauluun sopiva mahdollisuus tehdä jotain, joka on bucket-listallani, siihen kuuluu sanoa kyllä.

Tonsailla pari vuotta sitten tapaamani norjalainen ystävä otti kesäkuun alussa yllättäen yhteyttä ja kysyi mukaansa kiipeämään Kalymnokselle. Olin juuri muutamaa tuntia aiemmin saanut selville, että minun pitäisi lakisyistä pitää yksi ylimääräinen kesälomaviikko kesällä, enkä saisi säästää sitä talvelle. Pikainen selvitys kertoi, että matkakustannukset Kreikkaan olisivat varsin kohtuulliset, joten vastasin noin kolmen minuutin pohdinnan jälkeen: I’m in!

Reissun ajankohta osui elokuun ensimmäiselle viikolle, joka on kiipeilyn kannalta Kreikassa matalan sesongin aikaa. Lämpötila on liian kuuma ja ilma kosteaa, eikä missään voi kiivetä kuin varjon puoleisia reittejä. Toisaalta, reiteillä oli runsaasti tilaa, eikä suosituimmillakaan crageilla tarvinnut jonottaa.

Matkat ja asuminen Kalymnoksella

Lensin Kalymnokselle Ateenan kautta. Finnairin lento lähti myöhään sunnuntai-iltana Helsingistä. Olin Ateenassa yöllä hieman ennen kolmea, ja parin tunnin odotuksen jälkeen jatkoin Egean Airilla Kosille. Ystäväni oli vienyt köyden Kalymnokselle jo edeltä, joten olin pakannut kaiken käsimatkatavaroihin, eikä niiden kulkemisesta perille saakka tarvinnut huolehtia.

Auringonnousu Kosilla.

Saavuin Kosille juuri auringonnousun aikaan. Otin lentokentältä 15 euron hintaisen taksin Masticharin satamaan, jotta pääsisin varmasti ensimmäiseen lauttaan kohti Kalymnosta. Harmikseni se lähti kuitenkin vasta kahdeksan jälkeen, joten ehdin juoda sataman kahvilassa kupin kahvia. Merituuli pyöritti tukkaa, kun Välimeren päivä alkoi lämmetä. Paitsi kiipeilyä, odotin myös vauhdikkaan kesän jälkeen lomaa ja loikomista aurinkotuolissa.

Kalymnoksen silhuetti mereltä katsottuna.

Lauttamatka Kosin pohjoispuolella sijaitsevalle Kalymnokselle kesti reilun tunnin, sillä kyseinen vuoro poikkesi vielä naapurisaaren, Psorimosin kautta. Kannattaakin tarkistaa, mitä kautta lautta menee, sillä tältä ylimääräisen stopin tekevältä lautalta ei ehdi aamupäivän viimeiseen bussivuoroon kohti Masouria.

Kosin lautat saapuvat Kalymnoksen saaren pääkylään Portiaan. Sieltä on kuljettava vielä bussilla tai taksilla Masouriin, jossa pääosa kiipeilijöistä majoittuu. Otin taksin, sillä bussi oli juuri mennyt. Sain neuvoteltua hinnaksi 10 euroa.

Ensimmäiset kiipeilypäivät: Symplegades ja Agrinonta Valley

Ystäväni oli matkustanut Kalymnokselle Norjasta jo aiemmin, ja hän oli hankkinut meille huoneiston Irene Studios -huoneistohotellista. Sijainti ei olisi voinut olla parempi: aivan suositun kiipeilybaarin, Fatolitis Snack Barin vieressä. Huone maksoi 2017 elokuussa 25 euroa yöltä, eli 12,5 euroa per henki.

Pääsin viimein perille Masouriin puolen päivän aikaan matkustettuani kotiovelta melko tarkkaan 12 tuntia. Valvottu yö painoi silmäluomia, joten otin pienet torkut ennen iltapäivän kiipeilyjä.

Myöhäisen lounaan jälkeen suuntasimme kalliolle. Opaskirjasta valikoitui kohteeksi Symplegades, jossa oli paljon helppoja mutta hyviä vitosia ja kutosia.

Symplegades on paikkana upea, sillä sen vastakkaisilla seinillä voi kiivetä koko päivän ympäri riippumatta auringosta. Se sijaitsee korkealla ja maisemat ovat huikeat. Seinillä käy virkistävä tuuli.

Masourista on kuljettava kohti Portiaa menevää tietä ja käännyttävä siltä niin ylös vasemmalle kuin pääsee. Reitti on hyvin viitoitettu.

Symplegades sopii ensimmäisen päivän kohteeksi myös siksi, että siellä saa otettua mainiot ensimmäiset lomakuvat.

Meillä ei ollut skoottereita, sillä vanhalla ajokortillani ei saa enää vuokrata Kreikassa skootteria. Kuljimme kiipeilypaikoille takseilla, jotka olivat kohtuullisen hintaisia – Esimerkiksi Symplegadesille matka Masourista maksoi viisi euroa.

Kiipeilyä Agrinonta Valleyssa.

Seuraavana päivänä valkkasimme opaskirjasta kohteeksi Agrinonta Valleyn, jossa oli paljon helppoja vitosen ja kutosen reittejä. Paikkana se ei ollut niin hieno kuin maisemapaikalla sijaitseva Symplegades, mutta kiipeilymielessä ihan hyvä, erityisesti lämmittelypäiväksi.

Lampaatkin viihtyivät kallioilla.

Iltapäivällä ehdimme vielä uimaan ja ottamaan aurinkoa Masourin rannalle. After-climbit kohdillaan, voi vaan sanoa!

Telendos ja elämäni paras kiipeilypäivä

Kolmantena päivänä lähdimme veneellä Telendosin saarelle. Olimme kasanneet saaren vähäisistä kiipeilijöistä seurueen, jonka kanssa vuokrasimme venekyydin suoraan pohjoispuolen cragien alapuolelle. Yhteysveneellä pääsee myös saarelle, mutta Telendoksen satamasta on kävelymatkaa crageille reilu tunti.

Telendosin saari Symplegadesilta kuvattuna.

Lähestyminen Eros-cragille Telendoksella.

Päivä Telendoksen Eros-cragilla oli paras kiipeilypäiväni koskaan. Meren rannasta on crageille napakka lähestyminen, melkein 200 vertikaalimetriä. Siihen päälle korkeat 40 metrin reitit näyttävät todella majesteettisilta. Lähdin kokeilemaan onneani kaverien mukavaksi mainostamalla 6a+:n reitillä, joka yllätyksekseni meni liidi-onsightina heti läpi. Ylhäällä tosin tuuli aika kovaa, ja piti olla tarkkana, ettei antanut sen käydä hermoille.

Minua eivät yleensä kuumota korkeatkaan paikat (bucket-listallani on mm. yöpyminen jossain korkealla portalegdessä), mutta tuolla ylhäällä yhdessä kovan tuulen kanssa maisemat meinasivat vähän huimata ja piti muistuttaa itseä, että ei tässä ole mitään sen kummempaa kuin rollareillakaan, vaikka kreikansininen meri välkehti alhaalla jossain reilut 200 metriä alapuolellani.

Kiipesimme Eroksella koko päivän, ja koska mukana oli useita 80 metrin köysiä, pääsin kokeilemaan myös haastavampia reittejä yläköydellä. Pitkät reitit olivat todella tasalaatuisia ja kerrassaan huippua kiivettävää.

Vene saapui noutamaan meitä sopivasti juuri ennen auringonlaskua. Venettä odotellessamme hypimme jyrkiltä kallioilta ihanan viileään siniseen mereen. Sitäkään en ollut tehnyt aikoihin!

Paluumatkalla huoneistoomme pysähdyimme juomaan oluet ja syömään paistettua halloumia ranskalaisia, tzatzikia ja hummusta. Kelpasi.

Loppuviikko: Grande Grotta ja Ghost Kitchen

Telendoksen jälkeen pidimme välipäivän. Se teki hyvää, sillä kolmen päivän peräkkäinen rehkiminen terävällä kivellä oli tehnyt tehtävänsä sormille. Vuokrapyörä kuljetti Agrinontan rannalle, jossa makasin koko päivän aurinkovarjon alla ja luin kesän hittikirjaa, Hararin Sapiensia, jota muuten en ole ehtinyt vieläkään lukea loppuun.

Agrinontan ranta.

Välipäivän jälkeen kävimme uudelleen Symplegadesillä, tällä kertaa vastakkaisella seinällä, joka oli aamupäivästä varjossa. Tahkosin läpi yhden 6b:n liidin monella levolla.

Symplegadesin jälkeen oli aika tehdä tutustumiskierros Kalymnoksen trademark-cragiin eli Grande Grottan valtavaan luolaan. Kuuluisan katon lisäksi sen reunoilta löytyi myös suorempaa kiivettävää – esimerkiksi muutama ihana 6b:n tufareitti, jotka sain kiivettyä puhtaasti yläköydellä. Olin liikkeellä baarista bongaamassani uudessa seurassa, koska ystäväni oli lähdössä kotiin muutamaa päivää minua aikaisemmin.  Varmistin päivän päätteeksi yhden Grande Grottan katossa sijaitsevan 7c:n ja sen kiipeämistä oli kyllä hauska katsella. Vielä joskus minäkin…

Grande Grotta kuvattuna luolasta sisältäpäin.

Grottan oikeanpuoleinen reuna.

Viimeisen päivän vietin Ghost Kitchenillä, jälleen eri seurassa. Oli mukavaa, että löysin viimeiseksi päiväksi vielä kiipeilyseuraa, vaikkei saarella ollut kovin paljoa kiipeilijöitä. Voimat olivat melko vähissä, joten liidasin muutamia vitosia ja yläröin yhden 6a:n ja yhden 6b:n. Viikon kiipeilyt olivat tehneet tehtävänsä ja huomasin, että henkinen lataukseni alkoi olla lopussa. Yhden aikaan hyvästelin kiipeilykaverit ja liftasin takaisin Masouriin pakatakseni tavarat ja ehtiäkseni iltapäivän bussiin kohti paluumatkaa.

Ghost Kitchenistäkin löytyy muutamia tufareittejä.

Kalymnoksen maisemaa iltapäivän auringossa. Huoneistohotellimme pihasta pääsi suoraan alas omaan suojaiseen rantaan.

Lautta Kosille lähti Portiasta kuuden aikaan. Kiersimme jälleen naapurisaaren kautta. Oli sunnuntai, ja harmikseni huomasin, että Masticharin satamasta ei mennyt enää busseja lentokentälle. Onneksi löysin satamasta toisen soolomatkaajan, jonka kanssa jaoimme 15 euron taksin.

Pitkän odottelun jälkeen pääsin viimein Ateenan koneeseen. Puolenyön aikaan heitin pitkäkseni Ateenan lentokentän pitkille penkeille. Lento Helsinkiin lähti vasta kolmen jälkeen aamuyöllä, joten ehdin nukkua ensin kolme tuntia aivan sikeästi lentokentällä, minkä jälkeen vielä toiset kolme tuntia lennolla. Olo oli yllättävän virkeä, kun saavuin maanantaiaamuna seitsemän maissa Helsinkiin. Haisevat kiipeilykamat olivat onneksi piilossa repussa, kun suuntasin kahvimukin kanssa suoraan toimistolle.

Kalymnos oli ehdottomasti yksi parhaista kiipeilykohteista, joissa olen käynyt. Luulen, että palaan sinne vielä uudelleen. Niin, ja siellähän on paras kiipeilysesonki vasta nyt lokakuussa, että jos lomaa on niin sinne vaan!

Seuraa Instagramissa: @piposilmilla

Seuraa Facebookissa: Pipo silmillä